mänty (LPetri 1644 mändy; yl., paik. uud.) ’Kiefer (Baum)’, johd. männikkö (1700), männistö (Flor 1702)
~
ink mäntü ’hentokasvuinen petäjä’
| ka mänty, männikkö, mäntö ’oksikas, harvasyinen mänty t. kuusi (jossa on paljon pehmeää pintapuuta)’, männättšy ’oksikas, harvasyinen puu’
| ly mänd(ü) ’mänty’, mändätš ’petäjä, jossa on pintaa paljon, sydäntä vähän (on raskas ja uppoaa pian vedessä)’
| ve mänd (g. ‑on) ’suolla kasvava männikkö; (et. männyn) pehmeä pintapuu’, mändatš ’havupuun pintakerros’, so-mändik ’suomännikkö’
| va mäntü
| vi mänd (g. männi, murt. männa, männe) ’mänty’, männik, männistik ’männikkö’
| li mänd (mon. mǟndəd, L mǟndud) ’nuori mänty’
(ims > ven mjánda ’suomänty, vähän laho mänty, pihkaton mänty’, mjandáč, mendáč id. > syrj mandat́ś ’kuivunut puu; puu, jonka pintakerros on osittain sinistynyt’).
Todennäk. johd. sanasta mäntä ’hierin, härkin’ (ks. tätä); hierin tehdään tavallisesti männyn latvasta.
Kirjallisuusluettelo
- Ganander 1787 NFL 2 161 (sm ~ vi)
- Porthan 1789 OS 4 143 (sm ~ vi)
- Mechelin 1842 Käsik 175 (sm ~ ven)
- Castrén Suomi 1844 9 (sm > ven)
- O. Donner 1875 Boningsplatser 122 (+ li)
- Thomsen 1890 BFB 201 (? mäntä sanuetta)
- Tunkelo (Ekman) Vir 1899 98 (+ va)
- Kalima 1910 SUST 29 80 (sm > ven > syrj)
- Kalima 1915 OLR 171 (+ ka ly)
- Saareste 1924 LVEM 28–29 (vi mänd ’mänty’ ~ mänd ’hierin’)
- Kalima 1936 BL 140 (? mänty ← mäntä; + ve)
- SKES 1958 359
- T. Itkonen 1973 SUSA 72 150–66 (← mäntä)
- EEW 1982–83 1616 (vi mänd ’mänty’ ei ← mänd ’hierin’)
- Suhonen 1984 Juuret 214, 219 (mänty ← mäntä)
