aika1 (Agr; yl.) ’Zeit’, yhd. aikaihminen (1783), aikakirja (Raam 1642) ’historia, kronikka’, aikakausi (Cajan 1839), aikakauskirja (Tikkanen 1847), johd. aikainen ’varhainen; johonkin aikaan kuuluva’, aikuinen ’id.; täysi-ikäinen (yl.)’, ajallinen (Agr; murt. yl.) ’maallinen (murt. < kirjak.); oikea-, sopiva-aikainen; luonnollinen’, aikailla ’viivytellä’ jne.
~
ink aika, aikain ’jhk aikaan kuuluva’, aikahīn ’varhainen’
| ka aika ’aika’, aiku(h)ine ’jhk aikaan kuuluva; täysi-ikäinen’, aika(h)ine ’id., varhainen’, aikailla ’elellä, vitkastella’
| ly aig(e̮) (mon. aigad) ’aika’, aigaińe s. ed:n demin., a. ’varhainen’, aiguine̮ ’täysi-ikäinen’
| ve aig ’aika’, aigaĺińe ’varhainen’, aigastada ’vitkastella’
| va aika ’aika’, aikā ’kauan (sitten)’, (Tsv) aike̮in ’aikainen’
| vi aeg ’aika’, aeglane ’hidas’, aeguda ’vanhentua’
| li āiga ’aika; ilma, mitta’, aigi, aigli, āigali ’jhk aikaan sopiva t. kuuluva, oikea-aikainen’
(lp aiˈge ’aika’ todennäk. < sm, samoin kuin lpN aiˈga, Lu ai´kā ’kauan sitten’)
? < kgerm *aiwa-z m., vrt. goot aiws, mn æfi ’elinaika; aika; aikakausi’. Myös vanhempaa ieur lainalähdettä on pidetty mahdollisena. — Ks. myös aikautua, aikoa.
Kirjallisuusluettelo
- Moller 1756 Beskr 144 (sm ~ goot)
- Ganander 1786 NFL 1 11 (sm ~ vi)
- Porthan 1801 OS 4 323 (sm ~ vi)
- Rask 1818 Undersögelse 105 (sm lp ~ sk)
- Castrén Suomi 1844 30 (sm ~ lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 121 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 79 (+ ve)
- Thomsen 1869 GSI 110 (+ li; lp < sm; ims < germ)
- Kettunen Vir 1934 223 (ei < germ)
- SKES 1955 8 (+ ly; ei < germ)
- Collinder 1967 Sprache 13 2 (sm ? < ieur)
- T. Itkonen Vir 1974 31 (ims ? < germ *aiwa-)
- Häkkinen 1987 ES 3–4
