valo1 (Finno n. 1580; yl., ei Verml) ’Licht’, rinn. valu (Agr »Cuun walun ei pidhe sinua walistaman»; osin LounSm), johd. valoisa, valottaa (rinn. valuttaa) ’valaista, kajastaa, hohtaa’, valostaa (kaakkmurt., paik. Savo Kain) id., yhd. valokuva
~
ink valo ’valo’, kūvvalo ’kuutamo’
| ka valo ’valo’ (? < sm)
| va (Ahlqv) valu ’valo’ (? < vi)
| vi murt. valu ’valo, valkeus’, valgevalu ’päivänvalo’, valus ’valoisa’, E valusta- ’valaista’
| li vaʾl ’kirkkaus, hohto, valo’, kū vaʾl ’kuunvalo’.
Lähinnä samaa sanuetta kuin murt. valeva (ks. vaalea ja valo2); voinee kuulua alk. v:n valaa yhteyteen (vrt. luoda valoa; valon lähde ym.). — Joko tähän tai s.v. valkea mainittujen sanojen yhteyteen kuuluvat myös valaista (Finno; Agr valghaijse; yl.) ’antaa valoa; neuvoa; auttaa pulassa (Satak Häme, osin VarsSm)’ ja valistaa (Agr) ’valaista, kajastaa (vanh. kiel. ja etup. lounmurt.); opettaa, sivistää’.
Kirjallisuusluettelo
- Idman 1774 Försök 84 (sm valkea ~ vaalea, valo)
- Ahrens 1843 GrEhstn 132 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 159 (+ va)
- Hakulinen Vir 1927 225 (valo < *valko-)
- Kettunen 1938 LivW 467 (+ li)
- Saareste 1953 Suomi 106:3 33
- SKES 1975 1624 (+ ka; valo ~ va(a)lea; ei < *valko-)
- Alvre 1988 KjK 31 398–99 Lisää kirjallisuutta s.v. vaalea, valkea
