vehnä (Flor 1678 Wehne; itämurt. KaakkHäme Kymenl), vehna (Jusl 1745; osin kaakkmurt. PKarj ja Kain) ’Weizen’, johd. vehnänen (itämurt. KaakkHäme Kymenl), vehnanen (eri tahoilla kaakkmurt.) ’vehnäleipä, ‑pulla’, vehnäinen (Petraeus 1649 »wechneinen vel nisuinen leipä»), yhd. juolavehnä ’Elymusrepens’, koiranvehnä ’Elymus caninus’
~
ink vehnä, vehnakas ’vehnäinen’
| ka vehnä ’vehnä’, vehnäine ’vehnäinen; vehnäleipä’
| va (Kukk) vehna ’vehnä’ (< ink)
=
mdE M viš, M višä ’spelttivehnä’
| tšerI wištə id.
Kirjallisuusluettelo
- O. Donner KKu 1871 104 (sm ~ md)
- O. Donner 1875 Boningsplatser 126 (+ ka tšer)
- Wichmann 1901 WotjChr 125 (? + votj vaź ’spelttivehnä’)
- Paasonen 1902–03 FUF 2 186–90 (sm ka md tšer votj)
- E. Itkonen 1953–54 FUF 31 178 (sm md tšer ? votj)
- E. Itkonen Vir 1966 275 (sm md tšer ? ~ votj; äänt. vaikeuksia)
- SKES 1978 1683 (+ ink; ? votj)
- T. Itkonen Vir 1983 213–14 (sm ink (> va Kukk) ka md tšer)
- UEW 1988 821 (sm ka md tšer)
- Häkkinen & Lempiäinen 1996 FUF 53 158–61, 165–67
