Oikeinkirjoitus

Eksonyymien oikeinkirjoitusohjeet

Eksonyymeissä, kuten paikannimissä yleensä, on erotettavissa kaksi pääryhmää: termilliset nimet ja termittömät nimet.

Termillisiä nimiä ovat esimerkiksi Tanganjikajärvi (Lake Tanganyika) ja Reinin liuskevuoret (Rheinisches Schiefergebirge). Niissä Tanganjika ja Reinin ovat spesifisiä eli paikan yksilöiviä nimenosia ja järvi ja liuskevuoret ovat geneerisiä eli paikan lajin ilmaisevia nimenosia. Geneerisen osan synonyymi on maantieteellinen termi, tässä lyhyesti termi. Suomenkielisissä nimissä spesifinen osa on tavallisesti nimen alkuosa ja termi sen jälkiosa.

Termittömiä ovat esimerkiksi sellaiset lyhyet nimet kuin Kongo, Taka-Intia ja Etelä-Afrikka, mutta niihinkin voidaan termi tarvittaessa selvyyden vuoksi lisätä: Kongojoki tai Kongon tasavalta, Taka-Intian niemimaa, Etelä-Afrikan tasavalta. Termittöminä voidaan pitää myös sellaisia yhdysnimiä kuin Etelä-Tyynimeri ja Iso Suolajärvi, joiden jälkiosa – ”nimittävä osa” – on termillinen nimi (Tyynimeri, Suolajärvi).

Seuraavissa ohjeissa noudatetaan likimain niitä periaatteita, joiden pohjalta Kotimaisten kielten keskus standardoi paikannimiä Suomen virallisiin karttoihin. Erot koskevat etupäässä nimiä, joissa tietyntyyppisiin alkuosiin liittyvä jälkiosa on monikollinen (kohta 7e) tai Suomen paikannimissä harvinainen tai tuntematon maantieteellinen termi (kohta 7a).

Iso alkukirjain

1 Nimet ja niiden erisnimielementit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: Arkangeli, Pyreneet, Tonava; Etelä-Tyynimeri, Itä-Timor, Meri-Alpit; Pan-Amerikan valtatie, Trans-Australian rata (= Australian halki johtava rautatie), Uuden-Siperian saaret; Kanadan Arktinen saaristo, Iso Arteesinen allas, Iso Hiekka-aavikko, Pieni Hiekka-aavikko, Iso Itäinen erg, Iso Suolajärvi, Iso Valliriutta.

2 Nimiksi voidaan katsoa myös tiettyä aluetta tarkoittavat kuvaannolliset ilmaukset: Syvä etelä, Vanha etelä, Kaukoitä, Lähi-itä, Keskilänsi, Villi länsi, Uusi maailma, Vanha maailma; Pohjoismaat ~ Pohjola; Hedelmällinen puolikuu, Kultainen kolmio, Kultainen sarvi. Vrt. kohta 3b.

Poikkeuksia. Erisnimielementit kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella joissakin vakiintuneissa, usein jo lähtökielessä vastaavasti kirjoitetuissa nimissä: Euraasia, Indokiina (niemimaa Intian ja Kiinan välissä), Mesoamerikka, Transkarpatia (= Karpaattien takainen alue).

Pieni alkukirjain

3 Pienellä alkukirjaimella kirjoitetaan

a) termit: Syyrian aavikko, Mariaanien hauta, Amerikan yhdysvallat; Araljärvi, Adrianmeri, Kanariansaaret.

b) sellaiset paikkaa luonnehtivat ilmaukset, jotka eivät ole kiteytyneet varsinaisiksi erisnimiksi: arktiset alueet (mutta erisnimenä Arktis), arabimaailma ~ arabimaat, kolmas maailma ~ kehitysmaat, länsimaat ~ länsi; aro, pampa, preeria, pusta. Vrt. kohta 2.

Alkuosan sijamuoto

4 Nimen alkuosa on nominatiivissa eli perusmuodossa, ellei jokin seikka erityisesti vaadi genetiiviä: Araljärvi, Norsunluurannikko, Paracelsaaret, Peurajärvi, Uralvuoret.

5 Nimen alkuosa on genetiivissä

a) jos se on helppotunnisteinen lähiseudun paikannimi: Englannin kanaali, Gazan kaista, Genevenjärvi, Norjanmeri.

b) jos se on helppotunnisteinen henkilönnimi: Albertinjärvi, Cookinsaaret, Katariinanvuori, Victorian putoukset.

Yhteen kirjoittaminen

6 Yhteen kirjoitetaan nimet

a) joiden alkuosa on substantiivi tai lyhyt adjektiivi ja jälkiosa on varsinkin Suomen paikannimistä tuttu termi, kuten huippu, joki, järvet, järvi, kaupunki, kurkku, laakso, lahti, luola, maa, meri, metsä, mäki, niemi, nummi, ranta, rauma, saaret, saari, salmi, selkä, sola, tunturit, virta, vuono, vuoret, vuori: Tanganjikajärvi, Aunuksenkaupunki, Tšuktšimaa, Kanariansaaret, Gibraltarinsalmi, Kalliovuoret; Keltainenjoki, Isotjärvet, Sininenluola, Tyynimeri, Kaljuvuori. Vrt. kohdat 7a ja 7e.

b) joiden alkuosa on taipumaton, yleensä sijaintia ilmaiseva sana, kuten ala -, ylä-, etu-, keski-, taka-, itä-, länsi-, koillis-, pohjois-, ja jälkiosa on lyhyt termi: Koillismaa, Länsimuuri ~ Itkumuuri, Yläjärvi.

Erilleen kirjoittaminen

7 Erilleen kirjoitetaan nimet

a) joiden alkuosa on adjektiivi tai genetiivialkuinen substantiivi ja jälkiosa on Suomen paikannimissä harvinainen tai tuntematon termi, kuten aavikko, alanko, allas, alueet, aro, erg ’hiekka-aavikko’, geysir, hauta (merenpohjan muoto), jäätikkö, kaista, kanaali, kannas, katarakti, keidas, keitaat, kentät, kordillieerit, kukkulat, kynnys, kynnäs, käytävä, laakio, laguuni, lähteet, maat, manner, matalikko, mutka, painanne, putoukset, rannikko, riutta, rotko, rotkot, saaristo, salmet, selänne, suisto, suot, syvänkö, tasangot, tasanko, tundra, vuoristo, vuoristot, ylänkö: Itäinen erg, Katalauniset kentät, Iso geysir, Iso matalikko, Isot tasangot; Donetsin allas, Mariaanien hauta, Australian kordillieerit, Venetsian laguuni, Baltian maat, Volgan mutka, Iguassun putoukset. Vrt. kohta 6a.

b) joiden alkuosa on adjektiivi tai substantiivi ja jälkiosa on hallintoalueen tai rakennetun kohteen nimitys: Iso kanava; Amurin alue, Gotlannin lääni, Tarton maakunta; Kiinan muuri, Siperian rata.

c) joiden alkuosa on sanaliitto tai yhdysmerkillinen erisnimi: Frans Joosefin maa, Prinssi Edwardin saaret, Pyhän Ristin vuoret, Saint Lawrence ‑joki; Etelä-Kiinan meri, Lounais-Tyynenmeren allas.

d) joiden alkuosa on pitkä adjektiivi ja jälkiosa on erisnimi: Aasian-puoleinen Venäjä, Brittiläinen Columbia, Eteläinen Afrikka, Latinalainen Amerikka.

e) joiden alkuosa on pitkä, monikollinen adjektiivi ja jälkiosa on monikollinen erisnimi tai monikollinen termi: Apuaaniset Alpit, Brittiläiset Neitsytsaaret, Eteläiset Sporadit; Pontiset suot, Eoliset saaret, Transantarktiset vuoret. Vrt. kohta 6a.

f) joiden jälkiosa on yhdyssana: Uusi Etelä-Wales, Iso Orjajärvi, Itäinen Suomenlahti, Tyyni valtameri; Masurian järviylänkö, Siinain niemimaa, Andalusian vuorimaa.

g) joiden molemmat osat ovat erisnimiä ja alkuosa on genetiivissä: Laatokan Karjala, Päiväntasaajan Guinea.

Poikkeuksia: Yhteen kirjoitetaan kuitenkin sellaiset selvästi yksilöivät rakennetun kohteen nimet (esimerkiksi muistonimet) kuin Allenbynsilta, Kaarlensilta, Keisarinkanava. Myös termit talo ja tori voidaan kirjoittaa yhteen: Punainen tori ~ Punainentori, Valkoinen talo ~ Valkoinentalo. Vrt. kotimaisissa nimissä: Punainentori (metsäalue, Nousiainen), Senaatintori (Helsinki), Ylinentalo (Merikarvia).

Yhdysmerkin käyttö

8 Yhdysmerkkiä käytetään nimissä

a) joiden alkuosa on taipumaton, yleensä sijaintia ilmaiseva sana, kuten ala-, ylä-, etu-, keski-, taka-, itä-, länsi-, koillis-, pohjois-, ja jälkiosa on erisnimi: Ala-Egypti, Etu-Intia, Keski-Norja, Pohjois-Tyynimeri.

b) joiden alkuosa on lyhyt taipuva adjektiivi ja jälkiosa on yksiosainen erisnimi: Iso-Britannia: Isossa-Britanniassa, Isot-Antillit: Isoilla-Antilleilla, Kivinen-Tunguska : Kivisellä-Tunguskalla, Musta-Drin : Mustalla-Drinillä, Pieni-Ararat : Pienellä-Araratilla, Sininen-Niili : Sinisellä-Niilillä, Uusi-Seelanti : Uudessa-Seelannissa, Vanha-Kastilia : Vanhassa-Kastiliassa.

c) jotka osoittavat paikkojen yhteenkuuluvuutta: Papua-Uusi-Guinea (= Papua + Uusi-Guinea), Rheinland-Pfalz (= Rheinland + Pfalz); Kastilia-La Mancha (= Kastilia + La Mancha), Tel Aviv-Jaffa (= Tel Aviv + Jaffa).

d) joissa sanaliitosta koostuvaan perusmuotoiseen paikannimeen lisätään termi: Aksai Chin -järvi.

Ajatusviivan käyttö

9 Ajatusviivaa käytetään nimissä

a) jotka viittaavat kahden tai useamman kohteen väliseen tilaan: Pohjanmeren–Itämeren kanava, Reinin–Mainin–Tonavan kanava, Turkestanin–Siperian rata, Tyynenmeren–Antarktiksen selänne.

b) joihin sisältyy kaksi vaihtoehtoista samaa paikkaa tarkoittavaa nimeä: Pohjois-Ossetia–Alania (Alania on Pohjois-Ossetian historiallinen synonyymi).


Sivun alkuun