Liite on päätteen kaltainen sidonnainen morfeemi, joka kiinnittyy aina johonkin sanaan. Liite ei kuitenkaan liity suoraan taivutusvartaloon, vaan itsenäisesti esiintyvään sananmuotoon, esim. töissä-hän, olit-ko, en-kä. Liitteellä on myös sanamaisia ominaisuuksia (» § 127). Keskeinen liitetyyppi ovat liitepartikkelit, esim. ‑hAn, ‑kin, ‑pA.
Liitteitä muistuttavat erityyppisten syntagmaattisten sulaumien jälkiosat. Syntagmaattinen sulauma on yhdyssanamainen kokonaisuus, jonka osilla on kuitenkin omat tehtävänsä lauseessa (» § 139 – 143). Tällaisia ovat esim. konjunktion ja kieltoverbin yhtymät: vaikkei (konjunktio vaikka + kieltoverbi ei).
Liite kiinnittyy vapaasti erilaisiin sanoihin, kun taas syntagmaattiset sulaumat ovat kiteytyneitä kokonaisuuksia, jotka esiintyvät tietyissä syntaktisissa asemissa. Leksikaalistuneiden sulaumien lisäksi on koko joukko niitä muistuttavia vähemmän vakiintuneita yhtymiä: liitteen kaltaisina voivat esiintyä mm. pronominit (» § 144).
Huom. Tässä kieliopissa käytetään morfologisen tyypin nimitystä liite. Englannin clitic-sanan suomenkielisenä vastineena on esiintynyt myös kliitti. Uuden liiteaineksen kehittymistä kutsutaan tässä kieliopissa kliittistymiseksi (» § 139).
Edellinen pykälä