Lauseeseen voidaan liittää syntagmaattinen tai paradigmaattinen jatko myös ja-konjunktion välityksellä, mutta muuten samoin ehdoin kuin edellä on kuvattu. Varsinkin kirjoitetussa tekstissä tätä käytetään tyylikeinona: ilmauksen eksplikoimiseen ja kärjistämiseen. Lauseeseen jatkoksi liitetty adverbiaali tuo siihen jonkin rajaavan tai korostavan lisän, mikä näkyy myös esim. vahvistavista adverbeista kuten vielä(pä), varsinkin.
Kati: | No mitäs kuuluu. |
Mikko: | Mitäs ihmeempää sataa ja kovaa. (p) vrt. Sataa kovaa |
TH: | Siis oot kääntänyt hampurilaisia. |
JS: | Mä olen tehny näiden öö ei satu oleen hampurilaisketju sattuu oleen vastaava pikaruokaketju. Ja sitte hoitoalan ihmisten kanssa. Ja toistuvasti. (TV) |
Konjunktiolla alkavan lisäyksen erottaa rinnastuksesta sillä perusteella, että lisäyksessä konjunktiota ei käytetä liittämään yhteen samanfunktioisia jäseniä. (Rinnastuksen rajaamisesta » § 1090.) Seuraavassa on substantiivipredikatiivin sisältäviä lauseita, joihin lisäykseksi liittyy ja-konjunktion avulla adverbiaali:
Konjunktiolla mutta tai konnektiivilla kuitenkin alkavat adverbiaalilisäykset tuovat edeltävään lauseeseen jonkin tarkennuksen tai rajauksen:
Vain puheelle ominainen on konjunktiolla tai tehty lisäys, joka sisältää yleistävän, indefiniittisen ilmauksen. Tällainen lisäys vähentää edellä esitetyn ilmauksen kategorisuutta.
Pilvi: | Noi on vähän niinku ois niis tommosii (.) mitä nää nyt on veden pyörteitä. |
Elvi: | [Joo. |
Pilvi: | [tai jotain. (p) |
Armi: | Mä aattelin et mä voisin seittemäks yrittää. |
Kati: | Sehän olis oikein kiva. |
Armi: | Tai jotain semmosta, (p) |