Appositio on kieliopillistunut paradigmaattinen lisäys, tavallisimmin substantiivilauseke, joka viittaa samaan olioon tai oliojoukkoon ja on samassa lauseenjäsentehtävässä kuin se lauseke, jonka lisäys se on. Lausekkeet muodostavat yhdessä appositiorakenteen. Sen osien välillä ei ole määritesuhdetta: kumpikaan lausekkeen osista ei määritä toista. Useimmiten appositiorakenteen osien välillä vallitsee predikaatiosuhde (Sanomien päätuote, Helsingin Sanomat, vrt. Sanomien päätuote on Helsingin Sanomat). Appositiorakenteita voidaan erottaa kahdenlaisia: kiinteitä (a) ja löyhiä (b).
Kiinteässä appositiorakenteessa appositio muistuttaa kongruoivaa määritettä, josta sen kuitenkin erottaa erisijaisuuden mahdollisuus, esim. täällä kaupungissa, sinne maalle (» § 1309). Kiinteässä appositiorakenteessa oleva appositio tulee ainakin nominatiivitapauksissa lähelle nimikemääritteitä ja tukisubstantiiveja (» § 1062).
Löyhä appositiorakenne puolestaan ei ole jyrkästi erotettavissa edellä (» § 1056) käsitellyistä paradigmaattisista jälkilisäyksistä. Merkitysero epärestriktiiviseen relatiivilauseeseen (» § 1069) on niin ikään vähäinen.
Edellinen pykälä