Keskeiset rinnastuskonjunktiot ovat ja, sekä, ‑kä, eli, tai, vai, mutta, vaan ja parikonjunktiot sekä – että ja joko – tai. Harvemmin esiintyviä ja epäselvempiä kategorialtaan ovat sillä ja toisaalta saati, sun ja ynnä. Myös liitto- ja hajakonjunktiot kun taas, kuin myös, niin – kuin myös/-kin toimivat rinnastuskonjunktioina. (» § 817.)
Tyypillisissä rinnastuksissa esiintyvät merkitykseltään neutraaleimmat konjunktiot eli lähinnä additiivinen ja sekä disjunktiiviset tai ja vai (rajallisemmin eli), jotka luovat kytkettyjen elementtien välille semanttisen tasapainon. Additiivinen tai disjunktiivinen rinnastaminen voi olla iteratiivista, eli kytkettäviä voi periaatteessa olla rajaton määrä (» § 1082, 1092, 1098).
Muilla rinnastuskonjunktioilla on enemmän niiden merkitykseen perustuvia rajoituksia. Esimerkiksi kontrastiivisen merkityksensä vuoksi mutta ja vaan eivät kytke iteratiivisesti vaan aina kaksi elementtiä kerrallaan; vrt. ?pieni mutta pippurinen mutta vähän laiska tyttö (» § 1101).
Huom. 1. Syntaktisesti sana sillä on lähempänä rinnastuskonjunktioita kuin adverbiaalikonjunktioita, mutta sen käytöllä on joitakin rajoituksia. Sillä-lauseessa ei esimerkiksi voi esiintyä subjektin tai finiittiverbin ellipsiä eikä siihen voi sisältyä alisteista lausetta (» § 1129).
Huom. 2. Subjektina toimivien rinnasteisten substantiivilausekkeiden ja predikaatin kongruenssista tai inkongruenssista eri konjunktion sisältävissä ilmauksissa » § 1277 – 1280.
Edellinen pykälä