Rinnastuskonjunktiolla muodostettuja lauseiden liitoksia on kolmenlaisia. Ensimmäinen lause voi olla rakenteeltaan täysi ja toinen elliptinen eli syntaktiselta rakenteeltaan vajaa. Toiseksi lauseet voivat olla syntaktiselta rakenteeltaan täysiä ja keskenään rinnasteisia. Kolmanneksi toinen lause saattaa liittyä edeltävään löyhemmin. Tyypit muodostavat jatkumon. Selvimmin rinnasteisia ovat ja- ja tai-konjunktioilla toisiinsa liitetyt lauseet (» § 1092, 1098).
Lauseiden rinnastuksen tyyppitapaus on liitos, jossa kahdella yhdistettävällä jaksolla on jokin yhteinen jäsen siten, että toinen lause on rakenteeltaan täydellinen ja toinen on elliptinen eli siinä ei toisteta jo ilmaistua elementtiä. Elliptisen lauseen ”aukko” (∅) saa tulkintansa täyden lauseen vastaavasta kohdasta. Yhteistä voi olla mm. subjekti (a) tai finiittiverbi (b). (» § 1177.)
Yhteinen subjekti on rinnastussuhteen tavallisin ellipsityyppi, ja se on mahdollinen alisteisissakin lauseissa. Yhteinen finiittiverbi puolestaan esiintyy lähinnä rinnasteisissa päälauseissa. Elliptinen osa on täydestä lauseesta siinä mielessä riippuvainen, että se kuuluu esim. täyden lauseen kysymyksen vaikutusalaan. Kokonaisuutena lauseet muodostavat siis yhden kysymisen puhetoiminnon. (» § 1180, 1187.)
Myös syntaktiselta rakenteeltaan täydelliset konjunktiolla kytketyt rinnasteiset lauseet voivat muodostaa yhtenäisen puhetoiminnon (d). Rinnasteiset lauseet eivät kuitenkaan voi sisältyä toisen rinnastettavan kysymyksen tai kiellon vaikutusalaan (e); ne ovat siis toisistaan tässä mielessä syntaktisesti riippumattomia – vrt. siihen että adverbiaalilause voi sisältyä hallitsevan lauseen kysymykseen tai kieltoon (f) (» § 1115).