Yksilöivät adjektiivit täsmentävät substantiivin tarkoitetta suhteessa toisiin vastaaviin. Kyse on yhdestä yksilöstä tai rajatusta yksilöjoukosta. Yksilöiviä adjektiiveja ovat ainoa ~ ainut, superlatiivit kuten paras, ihanin ja järjestysluvut kuten ensimmäinen, kolmas. Ne esittävät ominaisuutena sen, että luonnehdittavalla tarkoitteella on kyseisen ominaisuuden suhteen poikkeusasema (ainoa) tai paikka asteikon ääripäässä (superlatiivit) tai tietyssä kohdassa (järjestysluvut). Yksilöivät adjektiivit eivät komparoidu eivätkä saa intensifioivaa astemääritettä: *ainoampi, *hyvin suurin, *erittäin ensimmäinen. Superlatiivisuus siis aiheuttaa sen, ettei ominaisuudessa eroteta asteita, mutta toisaalta esim. suhteellista ominaisuutta ilmaisevan adjektiivin suuri superlatiivikin on periaatteessa suhteellinen: todellinen mitattavissa oleva koko ilmenee suhteessa määritettävän substantiivin tarkoitteeseen: suurin hiiri ~ norsu. Mahdollisia yksilöivien adjektiivien määritteitä ovat kuitenkin tietyt täyteyden astemääritteet, esim. melkein paras, lähes ainoa, ei kuitenkaan: *täysin paras (» § 615).
Huom. Järjestyslukujen erityisominaisuuksiin kuuluu esiintyminen sellaisissa rakenteissa kuin kolmanneksi kaunein, joka kolmas tunti. Lisäksi ne esiintyvät päiväystä ilmaisevissa rakenteissa: viides tammikuuta.
Edellinen pykälä