Verbimäisesti käytettynä partisiippi saa verbin täydennyksiä sekä ajan ja paikan määritteitä ja muita tilannetta kuvaavia määritteitä. Tällainen partisiippilauseke muistuttaa sisäisesti muita infiniittisiä lausekkeita. Partisiippimuoto ilmaisee suhteellista aikaa: VA-partisiippi päättymätöntä tilannetta suhteessa johonkin toiseen tilanteeseen ja NUT-partisiippi aiempaa (» § 522 – 523). Kun partisiippia käytetään adjektiivin tapaan, verbin merkitykseen mahdollisesti sisältyvä toiminnallisuus samoin kuin partisiipin ilmaisemat aikasuhteet jäävät taustalle ja koko partisiipin merkitys abstraktistuu. Se tarkoittaa luonnehdittavan ominaisuutta, ei tilannetta. Adjektiivisesti käytettynä partisiippi saa samanlaisia määritteitä kuin adjektiivit ja muodostaa adjektiivilausekkeen.
Komparaatio ja sellaiset astemääritteet kuin erittäin ja melko osoittavat partisiippia käytetyn adjektiivisesti: Suomen vihatuin poliitikko, erittäin suosittu yhtye. Adjektiivisuuden osoitus on sekin, että sanasta muodostetaan sti-päätteinen tavan adverbi, esim. hämmästyneesti, odotetusti, ja genetiivisijainen adjektiivin tai adverbin määrite: yllättävän kova(sti). Näissä tehtävissä tavallisia adjektiivistuneita partisiippeja ovat varsinkin asennoitumista, huomionarvoisuutta ja käsitettävyyttä ilmaisevat, esim. edustava, houkutteleva, huomattava, kiinnostava, liikuttava, merkittävä, osuva, tuntuva, vaihteleva, vakuuttava; innostunut, onnistunut, oikeutettu; käsittämätön, uskomaton.
Selvää rajaa partisiipin verbi- ja adjektiivikäytöllä ei ole. Silloin kun partisiippipohjaisella sanalla ei ole lauseessa täydennyksiä eikä määritteitä, ei aina ole mahdollista sanoa, kumpi käyttö on kyseessä: Laskeva korkotaso ei suinkaan lisää kaikkien lainojen suosiota (l).