Adjektiivit ovat luvussa ja sijassa taipuvia nomineja, jotka luonnehtivat olioita, asioita, asiaintiloja tai tilanteita ilmaisemalla niiden todellisia tai kuviteltuja ominaisuuksia. Peruskäytössään adjektiivit eivät siis viittaa tarkoitteisiin kuten substantiivit. Adjektiiveja ovat esim. sanat hyvä, ihana, pieni, vihreä, lapsellinen, metallinen, musiikillinen, merihenkinen, (jonkin) hintainen, ainoa ja ensimmäinen. Adjektiivit ovat avoin luokka, johon tulee uusia sanoja lähinnä johdoksina ja lainoina tai sellaisten mukautuksina, esim. fataali, globaalinen, sekä partisiippien leksikaalistumina, esim. kiinnostava, väsynyt, suosittu (» § 630 – 632).
Huomattava osa adjektiiveista ilmaisee suhteellisia ominaisuuksia (» § 605) ja komparoituu, eli niillä on perusasteen lisäksi komparatiivi- ja superlatiivimuodot, esim. pieni, pienempi, pienin. Osa adjektiiveista taas ilmaisee absoluuttisia ominaisuuksia (» § 606) eikä yleensä komparoidu, esim. eilinen, kielitieteellinen. Tietyntyyppisiin adjektiiveihin voi liittyä possessiivisuffiksi: Olen hänen ikäisensä; Teen parhaani (» § 609, 613 – 614, 626).
Adjektiivi muodostaa adjektiivilausekkeen (AP:n) joko yksin tai erilaisten laajennusten kanssa. Laajennuksena on tyypillisesti adjektiivin edellä sijaitseva aste- tai tavan määrite taikka muu partikkeli tai adverbi (a) (» § 615, 621). Laajennus voi olla myös genetiivitäydennys (b) (» § 613). Paikallissijaiset ja adpositiolausekkeen muotoiset adverbiaalimääritteet sijaitsevat joko adjektiivin jäljessä tai edellä (c) (» § 617 – 620); pelkästään jälkiasemaisia ovat infinitiivilausekkeet tai lauseet (d) (» § 623 – 624). Vertailukohdan ilmauksista kuin-rakenne on aina adjektiivin jäljessä, partitiivilauseke voi olla edellä tai jäljessä (e) (» § 636 – 637).
Adjektiivilauseke toimii lauseessa substantiivin kongruoivana etumääritteenä (f) sekä predikatiivina tai predikatiiviadverbiaalina (g). Adjektiiveja käytetään myös tilannetta luonnehtivissa kommenteissa tai huudahduksissa nominatiivi- tai partitiivimuotoisina (h).
Adjektiivit esiintyvät myös genetiivisijaisina adjektiivin tai adverbin määritteinä: ihanan ~ miellyttävän punainen, musiikillisen sulavasti. Adjektiiveista muodostetaan sti-johtimella adverbeja: hassusti, selvästi (» § 373). Genetiivisijaiset adjektiivimääritteet ja sti-adverbit komparoituvat samoin semanttisin ehdoin kuin adjektiivit ylipäätänsäkin (» § 633). Eräät adjektiivit esiintyvät vain substantiivin etumääritteinä; tällaisia ovat esim. pelkkä, silkka sekä taipumattomat adjektiivit kuten ensi, pikku. Enimmäkseen etumääritteinä esiintyvät myös mm. sellaiset ei-kuvailevat adjektiivit kuin kyseinen ja varsinainen, temporaaliset adjektiivit kuten aamuinen, tiistainen, äskettäinen sekä eräät adjektiivistuneet partisiipit kuten alkava (vuosi), istuva (hallitus), johtava (ylilääkäri), kertova (runous).
Adjektiivin ja substantiivin ja toisaalta adjektiivin ja adverbin välillä ei ole jyrkkää sanaluokkarajaa: Adjektiivinen sana saattaa esiintyä lauseessa myös substantiivin (i) tai adverbin (j) tehtävässä, eli se voi toimia subjektina, objektina ja adverbiaalina (» § 625 – 629; 681 – 683).
Huom. Puhutussa kielessä esiintyy suhteellisesti vähemmän adjektiiveja substantiivin määritteinä kuin kirjoitetussa kielessä. Puheessa persoona- ja demonstratiivipronominit ovatkin yleisempiä kuin kirjoitetussa tekstissä, eikä pronomineilla ole adjektiivimääritteitä. Ks. myös Pajunen – Palomäki 1985.
Edellinen pykälä