SISÄLLYS > RAKENNE > Adjektiivit > Adjektiivien substantiivikäyttö > Abstraktiot > Hyvä, kylmä, puhua tyhmiä > § 627 Abstraktin substantiivikäytön
tendenssejä
§ 627 Abstraktin substantiivikäytön
tendenssejä
Toinen keskeinen ryhmä substantiivikäyttöisiä adjektiiveja ovat abstraktiin
entiteettiin viittaavat sanat kuten hyvä, paha, huono.
Kysymys hyvän ja pahan, sallitun ja kielletyn olemassaolosta
on aina läsnä. (l) | On luonnollista
haluta aina uutta, enemmän ja parempaa. (l)
| – – ihmiset eivät suostu palaamaan entiseen. (l)
| – – kuinka erottaa olennaisen epäolennaisesta – –. (l)
| Ajamme pimeässä – –. (l)
| Sitä varten saa mm. vapaata työstä. (l)
| – – science fiction-elokuvat perustuvat usein yliluonnolliselle,
arvaamattomalle. (L) | Paljon
melua tyhjästä.
Adjektiivin ja substantiivin rajan häilyvyyttä ilmentävät
myös tunto- tai näköaistimusta merkitsevät sanat. Vaikka ne voivat
esiintyä substantiiville ominaisessa lauseyhteydessä, ne saavat
astemääritteen ja komparoituvat.
Tuli kuuma, liian
kuuma, minulla oli liikaa yllä! (k)
| Minulle tuli yhä kylmempi vaikka
kesä olikin. (E)
Puhumista tai ajattelemista tarkoittavien verbien objektina
voi toimia monikon partitiivimuotoinen adjektiivi, joka ilmaisee,
millaista puheen tai ajatuksen sisältö on. Tavallisia ovat mm. (puhua)
hulluja, joutavia, mukavia, pehmeitä, pehmoisia, päättömiä, tyhmiä, vakavia.
Samassa tehtävässä käytetään myös demonstratiivisia proadjektiiveja
(» § 629).
Olisi vaikuttanut enemmän kuin mauttomalta
mennä juttelemaan joutavia ja kyselemään kuulumisia. (k)
| Olisi pitänyt vaihtaa toiset vaatteet, puhua mukavia. (k)
| Voiko missään muualla kuin Suomessa ministeri jutella
täytenä totena näin pehmeitä ja silti säilyttää
paikkansa – –? (k) | Tämän täytyy
olla unta – –. Minun tyttäreni puhuu tuollaisia! (k)
Yksikön partitiivimuoto sisältyy sellaisiin
ilmauksiin kuin puhua jostakusta hyvää ~ pahaa, tämä
tietää hyvää ~ huonoa, tykätä
huonoa.
Edellinen pykälä