Pronominikantaiset adjektiivit eli proadjektiivit kuten sellainen, muunlainen, jollainen viittaavat johonkin tekstissä tai keskustelussa mainittuun taikka tilanteessa havaittavaan. Proadjektiiveja ovat seuraavat (» § 715):
Proadjektiivit eivät varsinaisesti kuvaa ominaisuutta vaan viittaavat yhteydestä ilmenevään ominaisuuteen; ne eivät myöskään ole asteikollisia. Proadjektiiveja ei siis voi komparoida eikä niihin liity intensiteettimääritettä: *tällaisempi, *muunlaisin, *varsin jonkinlainen. Vertailuadjektiivit samanlainen, erilainen eroavat muista pronominikantaisista adjektiiveista kuitenkin siinä, että on mahdollista puhua kaltaisuuden asteista ja käyttää astemääritteitä: hyvin samanlainen, varsin erilainen; saattavatpa ne komparoituakin: kahta keskenään erilaisempaa taloa tuskin voisi olla (l). Monia proadjektiiveja käytetään myös substantiivimaisesti (» § 629).
Nomineiksi epätyypillisiä ovat taipumattomat adjektiivit. Tällaisia ovat aimo, ensi, eri, kelpo, koko, pikku, viime sekä puheessa myös eka, toka, vika. Niitä käytetään substantiivin etumääritteinä, siis asemassa jossa määritteen pääte periaatteessa onkin redundantti: pikku tytöllä; vrt. pienellä tytöllä. Ne muodostavat substantiivin kanssa yhdyssanamaisen kokonaisuuden, jonka sisällä ei voi olla muita sanoja (a). Myös tiivistyminen yhdyssanaksi on mahdollista (b). (» § 586.)
Taipumattomat adjektiivit eivät komparoidu. Ne ovat siinä mielessä partikkelimaisia, että ne eivät saa omaa määritettä: *hyvin pikku, *melko eri.
Edellinen pykälä