Aspektiltaan erilaisten tilannetyyppien ajallisen keston osoittamiseen on erilaisia keinoja. Ateelisten tilojen ja toimintojen sekä tulokseltaan avoimena esitettyjen tekojen keston rajoja ilmaistaan tunnin-tyyppisillä osmilla, esim. Juoksin tunnin; Luin kirjaa kaksi päivää, jotka ilmaisevat, minkä verran aikaa tilanteeseen kuluu tai on kulunut (» § 972 – 973). Tilanteen esitetään jatkuvan tai jatkuneen koko kyseisen ajanjakson ajan, joko yhtäjaksoisesti tai habituaalisissa tapauksissa toistuen.
Olen asunut täällä | vuoden ~ koko ikäni. |
Olen tuntenut hänet | ikuisuuden. |
Juoksin (metsässä) | kaksi tuntia. |
Kirjoitin runoa | viikon. |
Kun oli kävelty | tunti, alkoi väsymys painaa. |
Muita mahdollisia keston ilmaisimia ovat adverbit kauan ja pitkään, postpositiorakenne x:n ajan sekä toiminnan alku- tai loppukohtaa ilmaisevat ero- ja tulosijaiset ajanilmaukset jostakin ajasta ~ johonkin aikaan (asti):
Tunnin-tyyppinen keston osma ei yleensä esiinny samassa lauseessa totaaliobjektin kanssa tapahtumaa kuvaavassa lauseessa: *Kirjoitin runon tunnin. Kun lause kuvaa habituaalista tilannetta, yhdistelmä on kuitenkin mahdollinen; habituaalinen tilanne muistuttaakin pikemminkin tilaa kuin tapahtumaa (» § 1501, 1517).
Myös omistus- tai sisältyvyyssuhdetta ilmaisevien verbien sekä kognitiivisten tilaverbien kanssa keston osma ja totaaliobjekti ovat mahdollisia: