Hemminki Maskulainen – virsirunoilija


Kansanrunoudesta tyylikeinoja

Hemmingin virsikirja 400-vuotias
Eurooppalaista virsirunoutta

Raamattuvirsistä omiin virsiin
Mitä Hemminki sanoi?
Miten Hemminki sanoi?

Hemmingin sanat
Kansanrunoudesta tyylikeinoja
Miten Hemminki kirjoitti?
Hemmingin perintö

Lähteet

Liitteet

 

Kansanrunouden tyylikeinojen hyödyntäjä 

Hemminki Maskulaisen virsirunojen mielenkiintoisimpia piirteitä on se, että hän otti tyylikeinoja kansanrunoudesta. Hemmingin virret ovat sangen vuolaita. Vuolaus kertoo ehkä toisaalta runoilijan palavasta tunteesta, joka on purkautunut sanoiksi, toisaalta sen voi nähdä tietoisena kansanrunouden itkuvirsistä lainattuna tyylikeinona.

Kalevalamitta

Jotkin Hemmingin säkeistöt noudattavat kalevalamittaa: 

Kärseid ennen kyll covutta,
Tylyin tyrannein tuimutta,
Haavad,  häpjäd, häväistyxed
Kyllän curjad culkeuxed,
Vihad, vainod, fangiuxed
Piinad, surkjad suretuxed.
Oho meitä onnettomii,
Tieten tyhmii toimettomii,
Etem totelle totutta,
Engä osane aututta,
Engä armon auringota,
Engä käine oikja rata.

Hemmingin jälkeen virsirunoilijat luopuivat kalevalamitasta, koska se oli pakanallisen runon mitta. Matkallaan nykyvirsikirjaan Hemminginkin virret ovat menettäneet kalevalamittaisuutensa.

Hemmingin alkuperäiset virret ovat kuitenkin usein kokonaisuudessaan poljennoltaan vajavaisia, koska niissä saattaa olla sekaisin sekä jambi- että kotoisia kalevalamittaisia säkeitä. Suomennettavista säkeistä valtaosa oli jambia. Suomen kielen sanat ovat pitkiä, ja yksitavuisia sanoja on vähän, minkä takia suomea oli vaikea sovittaa jambimittaan. Kalevalamitta oli Hemmingille tuttu, niinpä hän vapaasti käytti jambin sijaan myös sitä. Hän löysi kuitenkin useita vaihtoehtoja myös suomenkielisen jambisäkeen rakentamiseen.

Alkusointu

Perca sydhämed petoxist,
Juonista jumalattomist,
Niist cangius cauvas carcota,
Kiusauxist meit kirvota,
Elämän vedhell virvota.

Alkusointu on suomalaisen kansanrunon keino, kun taas suomennettavissa virsirunoissa käytettiin loppusointua. Hemminki ei aina noudattanut alkuperäistekstin loppusointukaavaa eikä yrittänyt saada loppusointuja joka säkeistöön. Toisaalta hän käytti vapaasti alkusointua, joka kokonaan puuttui alkuperäisistä säkeistä.

Hemmingin virsissä esiintyy ilmaus suistaa synnistä. Tämä liittyy ilmeisesti alkusoinnun tavoitteluun, samoin ilmaus "synnist verelläs virut puhtaxi", jossa Hemminki käyttää verbiä viruttaa eikä verbiä pestä

Alkusointu myös synnytti Hemmingin virsirunoihin sanontoja, joita ei muuten ehkä olisi syntynyt – kansanrunoudesta tuttu ilmiö. Jotkin Hemmingin varsin persoonalliset kuvat saattavat siis olla myös tämän tyylikeinon aiheuttamia. Virressä "Taaen elämän peräst parambat" Hemminki kuvaa autuaitten eloa kuoleman jälkeen:

Taevan Chuoris cumajavad,
Uruin uutt virttä veisavad,
Cumisevill curcuill
laolavad. 
Monen myös mutcaisill äänill

Ynnä Engeleitten kielill Jumalat alat ylistäin. 
Eija Eija Cans Engelein, caickein pyhäin, caick paohavad,  
Pyhä Pyhä Pyhä Jumal.

Sanonnat cumisevill curcuill ja monen myös mutcaisill äänill ovat ehkä syntyneet juuri alkusoinnun tavoittelun takia. Jälkimmäinen kuvaa siitä huolimatta varsin osuvasti moniäänistä laulua. Hemmingille tyypillistä siinä on sanonnan konkreettisuus.

Kerto

Hemminki otti kansanrunoudesta myös kerron. Seuraavissa säkeissä yhdistyvät kauniisti alkusointu ja kerto: sama asia – kehotus kiittämään – on alkusointuisesti sanottu  kolmesti, aina eri sanoin.

Pojad parhad paohadcatt,
Neidzed nuored iloidcatt,
Vanhad vahvast veisadcatt.

Kerto on rakentamassa myös pääsiäisvirttä "O Jesu cuings oled piinattu". Esimerkiksi "Minä väärin tein" on kerrattu siinä kahdella muulla tavalla, samoin kuin "sinä rangaistin". Kertoa on myös vastaavan nykyisen virren 62 "Sinua Jeesus piinattiin" yhdeksännessä säkeistössä, tosin osittain toistoksi muutettuna. Kun Hemmingin virressä sanotaan kahdella muullakin tavalla "Minä väärin tein", nykyvirsi toistaa sen samoilla sanoilla:

Minä väärin tein: sinä rangaistin.
Minä ricoin: sen edhest sinä vidzattin.
Minä häpjän tein: sinä vaevattin.
Mun syndein tähdhen sinä piinattin,
Ja ristin puuhun ripustettin.
Mun pahudhen tähdhen sä cuoletettin,
Mun syndein uhrix sinä uhrattin.
Tein väärin, sinut tuomittiin
ja vaivuit ristin alle.
Tein väärin, sinut rangaistiin
ja vietiin Golgatalle.
Teen väärin
aina uudestaan, 
vaan, Kristus, kuljit kuolemaan.
Se uhri aina riittää.