Hemminki Maskulainen - virsirunoilija

Raamattuvirsistä opetusvirsien kautta Hemmingin luomiin virsiin

Hemmingin virsikirjassa Yxi Vähä Suomenkielinen Wirsikiria on 242 virttä. Virsikirjan virsistä mahdollisesti 26 on Hemmingin itsensä kirjoittamia, toisin sanoen ne eivät perustu kenenkään muun kirjoittamaan virteen.

Osa Hemmingin luomista virsistä pohjautuu Raamatun evankeliumeihin tai psalmeihin. Virsikirjan ilmestymisaikaan 1600-luvun alussa elettiin vielä uskonpuhdistuksen tunnelmissa. Katolisessa kirkossa Raamatun psalmeja oli laulettu sellaisenaan: säännöllisen poljennon puuttumisen ja suorasanaisuuden takia ne eivät sopineet seurakuntavirsiksi, vaan niitä esittivät harjaantuneet laulajat. Uskonpuhdistusaikana raamatunkohdat kirjoitettiin virsiksi; toisin sanoen Raamatun teksti rytmitettiin ja riimitettiin. Tämän jälkeen koko seurakunta pystyi laulamaan tekstejä yhdessä, mikä sopi uskonpuhdistuksen tuomaan uuteen, henkilökohtaista osallistumista korostavaan ajatteluun.

Raamattu haluttiin pitää ylimpänä uskon ja elämän ohjeena. Aivan ensimmäisiksi Hemminki Maskulaisen virsikirjan virsiksi ovatkin päässeet juuri raamattuvirret. Ne on kirjoitettu melko suoraan jonkin Raamatun kohdan pohjalta. Niiden taustalla on jo suomenkielisiäkin tekstejä, ainakin Mikael Agricolan Psaltari ja Se Wsi Testamenti (1548).

Uskonpuhdistusajan uutuutena alettiin psalmien lisäksi laulaa myös evankeliumeita. Jo Jaakko Finno oli ottanut evankeliumeista virsikirjaansa Sakariaan, Marian ja Simeonin kiitosvirret muuttamatta niitä mitenkään. Hemminki Maskulainen sen sijaan kirjoitti nämäkin raamatunkohdat suorasanaista tekstiä laulettavampaan muotoon. Ensin virsikirjassa on Finnon suorasanainen teksti, sitten "Se sama" -maininnan jälkeen Hemmingin runomuotoinen teksti.

Kun juhannuksena veisataan kirkossa virttä "Kiitetty olkoon Jumala" (258), lauletaan oikeastaan Raamattua, Luukkaan evankeliumin ensimmäisen luvun jakeita 68–79. Virsikirja nimeää virren Hemminki Maskulaisen kirjoittamaksi. Usean vuosisadan mittaisella matkallaan raamatuntekstistä virreksi sanasto on muuttunut niin paljon, että muistumana Raamatun tekstistä on oikeastaan vain Kristukseen viittaava sana aamunkoitto, Agricolalla: "meite etzinyt on coitto ylehelde". Vielä Hemmingin virsikirjassa Raamatun teksti on tunnistettavissa myös sanaston, ei vain sisällön, perusteella. Hemmingin virren sanasto mukailee raamatunkohdan sanastoa: terveydhen Sarvi, Daavidin Huone, pyhä liitto, vakaa vala. Suurin muutos raamatunkohdan ja Hemmingin virren välillä koskee puhuttelua: virressä Jumala on sinä, raamatunkohdassa hän. Ks. Hemmingin virsi Agricolan käännöksestä (Luuk. 1: 68–79).

Jo raamattuvirsissä näkyy siis Hemmingin kynän jälki: hänen työtään niissä on vähintäänkin Raamatun tekstien rytmittäminen ja riimittäminen. Usein virsissä on mukana myös kokonaan Hemmingin omaa tekstiä. Raamattuvirsiin Hemminki nimittäin on saattanut runoilla kyseisen raamatunkohdan selityksen tai tulkinnan.

Nykyään veisaamamme "On Kristuksen tulemus arvaamaton" (virsi 152) on juuri tällainen Hemmingin kirjoittama pienoissaarna. Virren taustalla on Raamatun vertaus kymmenestä neitsyestä, ja alkuperäisen Hemmingin virren seitsemän ensimmäistä säkeistöä onkin raamatunkohdan runoksi puettu versio. Loput säkeistöt ovat raamatunkohdan selitystä:

Näin Christuxen tulemus tietämätöin,
Hetki cuoleman myös huomamatoin,
jong jälken on armon aica ulvos juosnut,
Paranoxen paicka pois pääsnyt.
Meit synneidzeit, ah Jumal armadh.

Siis manap meit Herra valvoman,
Armon ajall ojenduman,
hänen ansjons oljuu ottaman,
Händ hyväs elos odhottaman.
M[eit synneidzeit, ah Jumal armadh].

Seoracunnas ovad seculaised,
Cans hyväin ulcocullaised,
Jotc Christuxen oljun hyljäväd,
Mailman hecumast huckuvad.
M[eit synneidzeit, ah Jumal armadh].

Ei taedha tehdhä autuax ansjom omad,
Paidz Christuxen ansjon suomat,
Cung luottain lujast turvadcam,
Ain elom caunist käyttäkäm,
Meill synneidzeill jong Jumal suocon.

Mailman myös suru suur suistacam,
Autuudhest murhe muistacam,
Herran tuloo virjäst vartjoidcam,
Niin ilon taevan tavoitam.
Meill [synneidzeill jong Jumal suocon].

Nykyinen virsi alkaa raamatunkohdan selityksestä:

On Kristuksen tulemus arvaamaton,
myös kohta voi aueta hauta,
ja niin armonaikamme loppunut on,
voi, sitten ei parannus auta.
Oi Herramme, armahda meitä!

Tätä Hemmingin virttä voi kutsua opetusvirreksi. Opetusvirret muodostivat vanhimmissa virsikirjoissamme oman osastonsa. Monien evankeliumivirsien lisäksi niihin kuuluivat katekismusvirret: Hemminginkin virsikirjasta voi esimerkiksi kymmenen käskyä lukea runomuotoisina:

Minä olen sun Herras Jumalas,
Älä muit pidhä turvanas,
Mun päällän usco vahvasta,
Minua myös sydhämest racasta.
Kyrieeleison.

Nykyisen virsikirjamme virret "Ne jotka täällä uskossa" (virsi 141) ja "Maailma täynnä turhuuttaan" (virsi 157) perustuvat samaan Hemminki Maskulaisen kirjoittamaan virteen: virsi 141 alkuosaan ja 157 loppuosaan. Alkuosassa kuvataan pyhien eloa maailmassa ja loppuosassa taas keskitytään maallisen turhuuteen ja katoavuuteen.

Virsi on esimerkkinä sellaisista Hemmingin kirjoittamista virsistä, jotka eivät suoraan perustu mihinkään raamatunkohtaan eivätkä ole suomennoksia. Se on myös hyvä esimerkki Hemmingin suorasukaisuudesta:

CAick qvin Christusta cunnjoitid
Ja uscon oikjan tunnustid
He pidhid paljo paramban
Sen suuren taevan tavaran:
Cuin mailman häijyn hecuman,
Taick turhan cunnjan catovan.

Eipä he valdain vaatimall,
Cuningain covall käskemäll,
Cuvii cuuroi cumartaned,
Hengettömii cunnjoittaned,
Pacanain Jumaloit palvelled,
Christuxen uscost erhelled.

Kärseid ennen kyll covutta,
Tylyin tyrannein tuimutta,
Haavad, häpjäd, häväistyxed,
Kyllän curjad culkeuxed,
Vihad, vainod, fangiuxed
Piinad, surkjad suretuxed.

Cosca tulepi duomjolla,
Christus caikella cunnjalla,
Pyhäd täs Herran turvilla
Seisovad suurell rohkjulla,
Vahvast vastan vaevahitans,
Tuimii Tyrannei vainoitans.

Hepä Hengens ahtaudhest,
Sydhämen kivun surkjudhest,
Pyhäin perinöst peljästyväd,
Mailman muutett hämmästyväd,
Valjust vaevoins valittavad,
Käskenäns curjast puhuvad.

Engö me ennen ollesam
Näitä pitäne naoronam?
Pidhim heit jalcaportanam,
Pilcax poljim heit painuman,
Teorax tehdhä temmaelim,
Heidhän elons hyljäelim.

Cadzo cuinga he cunnjasa,
Ovad autuas ilosa,
Siihen he ovad säästetyd,
Pyhäin perindön päästetyd,
Jumalan jouckon otetud,
Jumalan lapsix luetud.

Mitä meit autti mailman meno?
Corjus kempi pramjus paljo?
Vaattein callein kiildämyxed?
Muitten paljod palveluxed?
Voima väkevä, valda tuima?
Cunnja corkja, suuri saama?

Cullad, calud, caick tavarad ?
Taick sughud suured avarad?
Cuin samois sanan saattaja,
Cuin joudhui haaxi juoxeva,
Cuin lindu leten livautti,
Cuin nuoli ammutt sivautti.

Perät pois pyrjid kiiruttain,
Joedhen jäljeit ei tutacan:
Niin nedkin ojet olkeisid,
Cauvas caikin pois culkeisid,
Äkild cuin varjo catoisid,
Cuin ei ollucan olisid.

Oho meitä onnettomii,
Tieten tyhmii toimettomii,
Etem totelle totutta
Engä osane autuutta,
Engä armon auringota,
Engä käine oikja rata.

Vaevaesed vaickjast valittavad,
He hiljan huckan catuvad,
Aica cadhotettuin catua,
Jo cadhotuxen caatunein.
Hep helvetin tuulen duomitan,
Piruin cans piinan kituman.

Pyhädpä pysyväd taevas,
Engelein iloises seoras,
Christuxen cansa cunnias,
Isän, Herran Hengen huomas,
Herrall kiitos hyvin suomast,
Idcust ilon omill andamast.

Raamattuvirsistä omiin virsiin

Raamattuvirsistä opetusvirsien kautta Hemmingin luomiin virsiin