|
Hemminki Maskulainen – virsirunoilija Miten Hemminki kirjoitti?
Hemmingin virsikirja
400-vuotias
OrtografiastaHemmingin virsikirja ilmestyi aikana, jolloin suomen kielen ortografia ei ollut vielä vakiintunut. Suomen kieltä kirjoitettiin siis hyvin monella eri tavalla. Nykyään kirjoittajalla on valmis työkalu, mutta vielä Hemmingin aikana näin ei ollut. Nyt voi joutua Hemmingin kohtaamaan tilanteeseen silloin, kun kirjoittaa vierasta kieltä: sanan osaa lausua muttei ole varma siitä, miten se pitäisi kirjoittaa. Hemmingin ongelma ei johtunut tietämättömyydestä; hänen piti päättää, mikä olisi paras tapa kirjoittaa tietty äänneyhdistelmä. Jo pelkästään ajatuksen pukeminen kirjoitusasuun vaati hänen aikanaan luovuutta. Hemminki pyrki kaiken lisäksi johdonmukaisuuteen, mihin vielä Agricola ei ollut kyennyt. Hänen ortografiansa luonnollisesti poikkeaa nykyisestä, mutta koska hän systemaattisesti noudatti omaa järjestelmäänsä, hänen tekstiään on nykyään lukijan huomattavasti helpompi lukea kuin Agricolan tekstejä. Kaikkien, jotka halusivat kirjoittaa suomea, piti esimerkiksi päättää, kirjoittaako pitkä vokaali yhdellä vai kahdella kirjaimella. Agricola oli merkinnyt sen yleensä aina yhdellä vokaalilla, mutta Hemminki päätti kirjoittaa sen kahdella vokaalilla määrätapauksissa. Esimerkiksi illatiivin pitkän vokaalin hän on kirjoittanut kahdella kirjaimella, jos sana voi esiintyä myös genetiivissä: näin ollen hän kirjoittaa "Tääldä tyghös mua iloon [pro ilon] viene". Voisi sanoa, että Hemminki käytti ortografisia keinoja merkitysten erottamiseen. Hemminki muutti Jaakko Finnolta ottamiensa virsien oikeinkirjoituksen oman järjestelmänsä mukaiseksi. Hän teki Finnon teksteihin myös muutoksia, joiden taustalla on hänen murteensa. Esimerkiksi pääpainollisen tavun i ja u -loppuiset diftongit hän muutti e ja o -loppuisiksi, jos muunnoksen tuloksena ei ollut pitkää vokaalia: mm. päivä ja rauha ovat Hemmingillä asussa päevä ja raoha. Hänen virsissään on monia muitakin piirteitä lounaismurteista.
|
