Numeraalit eli lukusanat ovat nomineja, jotka ilmaisevat lukumäärää. Numeraaleja on periaatteessa ääretön määrä. Muodoltaan ne jakautuvat peruslukusanoihin ja kymmentä suurempaa tarkoittaviin yhdysnumeraaleihin, joita muodostetaan rekursiivisesti peruslukujen yksi–yhdeksän ja kymmenkantaisten peruslukujen kymmen(en), sata, tuhat jne. pohjalta (» § 780). Näiden kaikkien pohjalta muodostetaan erityyppisiä murtoluku- ja likimääräilmauksia, jotka käyttäytyvät monessa suhteessa kuten perus- ja yhdyslukusanat, vaikka voivatkin koostua useista sanoista (» § 781 – 786). Numeraalien tyypit ilmenevät asetelmasta 125.
| nolla, yksi, kaksi, kolme, … yhdeksän, kymmenen, sata, tuhat, miljoona…; tusina | |
| yksitoista, … kaksikymmentä, kaksikymmentäyksi… | |
| puoli, neljännes, kaksi kolmasosaa, kaksi pilkku kuusi | |
| pari, kolmisen, … viitisentoista…, puolenkymmentä, puolisensataa, kymmenkunta, toista sataa, kahdesta kolmeen |
Numeraalit muodostavat nominien joukossa omanlaisensa sanaluokan (» § 772, 789). Niillä on sekä substantiivien että adjektiivien kieliopillisia ominaisuuksia ja yhteisiä piirteitä myös lukumäärän kvanttoripronominien kanssa (» § 762 – 765). Sanat pari, puoli ja tusina ovat osittain peruslukusanojen kaltaisia. Sen sijaan lukujärjestelmään kuuluva sana yksi käyttäytyy toisin kuin muut numeraalit, samoin enimmäkseen nolla (» § 775).
Numeraalien tyypillinen tehtävä on ilmaista lukumäärää, mutta niillä on myös selvemmin substantiivista käyttöä. Tällöin numeraali viittaa lukuarvoon tai numeroon (kaksi plus kaksi, numero viisi) tai aikayksikköön (kello viisi, vuonna kaksituhatta) (» § 791).
Etenkin kymmentä suurempia, moniosaisia numeraaleja merkitään kirjoituksessa ensisijaisesti numeroilla. Taivutusmuotoisten moniosaisten lukujen sanallinen ilmaiseminen on useimmissa kielenkäyttötilanteissa harvinaista.
Huom. 1. Numeraaleina voivat toimia myös matematiikan lukuja tarkoittavat kirjainvariaabelit ja ‑vakiot, joista puhekielessäkin esiintyy n, ännä: n kertaa, ännässä tapauksessa. Matemaattisissa esityksissä on hyvinkin monimutkaisia numeraali-ilmauksia kuten kaksi pilkku seitsemän kertaa kymmenen potenssiin viisikymmentäkuusi.
Huom. 2. Puheessa numeraalit esiintyvät usein lyhentyneinä: i:n loppuheitto on yleistä (yks, kaks, viis, kuus), ja kymmenluvuissa käytetään lyhentymää kyt(ä): viiskyt(ä)kaks. Sanojen kaksi, yksi, kahdeksan ja yhdeksän taivutusmuodot ovat itämurteisen asuisia kaheksan, yheksän, kahella, yhellä myös laajalti itämurteiden ulkopuolella (» § 41 huom. 1).
Edellinen pykälä