Adverbien ja partikkeleiden välimaastossa ovat sanat kuten erittäin, melko, sangen, varsin. Ne ovat tyypillisesti n-loppuisia sanoja, jotka toimivat lähinnä adjektiivin tai adverbin intensifioivina astemääritteinä eli intensiteettimääritteinä. Samassa tehtävässä käytetään myös eräitä muita sanoja (» asetelma 110).
Intensiteettipartikkeleitaaika, aivan,
erittäin, hyvin, ihan, järin, kovin, melko, oikein, perin, sangen, varsin,
verrattain, ylen Nominin genetiivimuotojaerikoisen,
helvetin, hirveän, ihmeen, ilmeisen, kauhean, kohtalaisen,
kohtuuttoman, mahdollisimman, mahdottoman, saakelin, sairaan, suhteellisen,
suhteettoman, tavattoman, turhan, uskomattoman, vitun, äärettömän Muitatodella, tosi,
sika | tarpeeksi, kyllin, liian |
Intensiteettipartikkelit luonnehtivat sitä, missä määrin puheena oleva ominaisuus pätee. Ne voivat ilmaista ominaisuuden, tavan tai määrän korkeaa astetta kuten erittäin hieno(sti), hyvin paljon, kohtalaista astetta kuten melko mukava(sti) tai vähäistä astetta kuten hieman vino(ssa) (» § 666). Intensiteettipartikkeleilla on toisaalta tyypillisiä partikkelin ominaisuuksia: niitä itseään ei voi määrittää (*aivan melko mukava), niitä ei voi luontevasti kieltää (?Se ei ole melko vaan hyvin mukava) eikä kysyä (– Miten nopeasti pääset paikalle? – ?Erittäin). Toisaalta epäpartikkelimaista on se, että ne esiintyvät vain tiettyjen sanaluokkien – lähinnä adjektiivien ja adverbien – sanojen yhteydessä (» § 794).
Tehtävältään intensiteettipartikkeleita vastaavat nominin genetiivimuodot kuten suhteellisen ~ hirveän ~ helvetin paljon. Tällaisten määritteiden muodostaminen on produktiivista, mikä ei ole ominaista partikkeleille. Genetiivimääritteet voivat ilmaista myös asennetta tai arviota suhteessa puheena olevaan ominaisuuteen, tilaan tai tapaan, esim. harvinaisen onnistunut, miellyttävän lähellä, taikka selvemmin tapaa: hymyillä sivistyneen kohteliaasti (» § 675 – 676). Genetiivimuotoiset nominimääritteet eivät ole adverbeja eivätkä partikkeleita, mutta toimivat intensiteettipartikkeleiden tavoin intensiteettimääritteinä.
Intensiteettimääritteenä käytetään lisäksi sanaa todella sekä etenkin puhutussa kielessä myös nominatiivimuotoisia sanoja tosi ja sika (» § 427). Intensiteettimääritteinä esiintyvät lisäksi riittävyyttä ja liiallisuutta ilmaisevat adverbit kuten tarpeeksi, liian (» § 658).
Edellinen pykälä