VISK - § 649 Ajan adverbien tyyppejä

SISÄLLYS > RAKENNE > Adverbit > Adverbien merkitystehtäviä > Ajan adverbit > § 649 Ajan adverbien tyyppejä

§ 649 Ajan adverbien tyyppejä

Ajan adverbit ilmaisevat ajankohtaa, toistuvuutta ja kestoa. Tyypiltään ne ovat päätteettömiä tai in‑, isin‑, sti‑, ittAin‑, kseltAAn- tai (kk)Oin-loppuisia (tarkemmin luvussa Adverbijohdokset » § 378, 380) tai taivutusmuotoisia. Ajan adverbien alaryhmät menevät osin päällekkäin: esim. myöhään ilmaisee ajankohtaa ja kestoa (Viivyin siellä myöhään), tiistaisin tai yleensä ajankohtaa ja toistuvuutta (» § 980).

Ajankohdan adverbeista (» asetelma 106) osa on deiktisiä: tilanne suhteutetaan puhehetkeen, esim. nyt, eilen, huomenna. Osa on viittaukseltaan epämääräisempiä, esim. joskus, myöhään, aikanaan. Suhteutuskohtana saattaa olla myös toisen tilanteen aika: samanaikaisesti, aikaisemmin, myöhemmin.

Asetelma 106: Ajankohdan adverbeja

Yleisesti suhteuttavia ajankohdan adverbeja

aikaisin, aikanaan, ennen pitkää, myöhään, varhain, yleensä | milloin, muulloin, silloin, tällöin, tuolloin | aina, ikinä, koskaan, milloinkaan, joskus

Menneeseen tai edeltävään suhteuttavia adverbeja

aiemmin, aikaisemmin, aikoinaan, ammoin, eilen, ennalta, ennakolta, ennakkoon, ennen, ennestään, entuudestaan, etukäteen, hiljakkoin, hiljan, hiljattain, juuri, lopulta, muinoin, taannoin, toissapäivänä, vanhastaan, vasta, vastikään, viimeksi, äsken, äskettäin

Tulevaan tai seuraavaan suhteuttavia adverbeja

aluksi, ensiksi, ensin, heti, huomenna, jälkeenpäin, jälkikäteen, kohta, lähiaikoina, myöhemmin, oitis, piakkoin, pian, seuraavaksi, sittemmin, sitten, vastedes, ylihuomenna

Nykyiseen tai käynnissä olevaan suhteuttavia adverbeja

nykyisin, nykyään, nyt, nyttemmin, paraikaa, parhaillaan, samalla, samanaikaisesti, tänään; tätä nykyä, yht(ä)aikaa

Osa yleisesti suhteuttavista adverbeista ilmaisee ajankohdan varhaisuutta tai myöhäisyyttä, esim. aikaisin, myöhään, osa on viittauksessaan täsmentämättömämpiä, esim. ennen pitkää, yleensä.

Universaalinen ajan kvanttoriadverbi aina ilmaisee tilanteen vallitsevan kaikkina aikoina; se esiintyy myös yleistävissä väitteissä (a). Aina on lisäksi toistuvuuden adverbi (» § 651), joka osoittaa tilanteen säännöllistä toistumista (b).

(a)

Tällainen minä olen aina ollut – –. (k) | Internet tulee aina olemaan edullinen suhteessa saatuihin kontakteihin. (l) | Huippuluokan jalkapalloilija on aina musikaalinen. (l)

(b)

Osastolla tarjotaan kakkukahvit – niillä on aina se samanlainen kinuskikakku, jota inhoan. (k) ’joka kerta’ | – – mieliala nousi aina kesäkuussa, – –. (l)

Adverbit koskaan, milloinkaan ja ikinä esiintyvät ensisijaisesti kielteisissä lauseissa osoittaen, että kielto koskee kaikkia ajankohtia (c).

(c)

– – en ole koskaan anonut apurahoja. (l) | Tällainen järjestö ei ole milloinkaan valmis. (l) | Hän ei ikinä tulisi takaisin. (k)

Eksistentiaalinen ajan kvanttoriadverbi joskus välittää merkityksen ’jonakin ajankohtana’ tai ’joinakin kertoina’, jolloin se toimii toistuvuudenkin adverbina.

(d)

Helsinkiä verrattiin joskus 1980-luvulla Tiranaan (l) | Minä olin joskus itsekin ajatellut samoin. (k) | Yleisön mieltymykset ovat joskus yllättäviä. (l)

Huom. Aina ja sen merkitysvastineet eivät esiinny sellaisissa yleispätevissä ajattomissa väitteissä kuin *Hänellä on aina siniset silmät; *Valas on aina nisäkäs. Kun yleistyksessä on mukana myös mennyt (perfekti) tai tuleva aika, aina on mahdollinen: Hänellä on aina ollut ~ on aina oleva siniset silmät. Aina voi kuitenkin esiintyä sanonnassa Pojat on (aina) poikia.