Adverbi on vajaaparadigmainen tai taipumaton sana, joka kuvaa sellaisia lauseessa esitetyn tilanteen suhteita kuin aika, paikka, olotila, tapa ja määrä. Adverbi muodostaa lauseessa adverbilausekkeen, johon voi sisältyä määritteitä (a); muutamat adverbityypit saavat täydennyksiäkin (b) (» § 670 – 673).
Deiktiset adverbit kuten tänään, täällä ja interrogatiiviset adverbit kuten missä, miksi eivät semanttisen luonteensa takia saa määritteitä. Silti niiden voi katsoa muodostavan adverbilausekkeen muun syntaktisen käyttäytymisensä perusteella.
Adverbilauseke on tyypillisesti lauseen tai verbi-ilmauksen adverbiaali (Täällä pärjätään varmasti; käyttäytyä hyvin, ajatella positiivisesti), mutta toimii adverbiaalina myös muiden sanaluokkien sanojen muodostamissa lausekkeissa: ihanasti punainen, moraalisesti aivan väärin, puoliksi vastoin tahtoaan, runsaasti pimeää rahaa, se tapahtuma eilen (» § 959, 587 – 591, 617 – 622).
Tyypillinen adverbi eroaa partikkelista siinä, että se saa määritteitä, partikkeli ei. Eräät adverbi- ja partikkeliryhmät ovat kuitenkin merkitykseltään niin läheisiä, että niitä käsitellään yhtenä kokonaisuutena tässä luvussa. Tällaisia ovat mm.
Huom. 1. Fokuspartikkelit esiintyvät minkä tahansa sanaluokan sanan kanssa, myös deiktisten adverbien kanssa, esim. juuri täällä, vasta tänään, mutta ne eivät toimi lausekkeessa määritteinä vaan liitynnäisinä (» § 839 – 849).
Huom. 2. Sellaiset perinteisesti intensiteettiadverbeiksi kutsutut sanat kuin varsin, sangen, melko ja konnektiivisiksi adverbeiksi nimitetyt sanat kuten kuitenkin, silti, tosin ovat tässä kieliopissa partikkeleita, eivät adverbeja. Jaottelun peruste on syntaktinen: ne eivät saa määritteitä (» § 794). Vanhemman perinteen mukaan partikkeli on kattotermi kaikille taipumattomille sanoille, myös adverbeille.
Edellinen pykälä