Fokuspartikkelit nostavat lauseen jonkin osan fokukseen, jolloin ilmauksen muu osa sijoittuu taustaan. Fokuspartikkelia käytettäessä tarkastellaan fokusoitavan tarkoitteen tai asiaintilan lisäksi myös sen vaihtoehtoja. Sellaiset partikkelit kuin myös antavat ymmärtää, että vaihtoehtoja on eli että fokusoitu ei ole ainoa lajissaan. Tällaisia fokuspartikkeleita sanotaan inklusiivisiksi. Niihin sisältyvä implikaatio on siis ’jotain muutakin’. Sellaiset partikkelit kuin vain taas sulkevat muut vaihtoehdot pois; niitä sanotaan eksklusiivisiksi. Niiden implikaatio on vastaavasti ’ei muuta kuin’. Fokuspartikkelien ryhmät ilmenevät asetelmasta 135.
vain ~ vaan, ainoastaan, pelkästään, juuri, just, justiin(sa), jo, enää, vasta, edes, sentään, hädin tuskin, enintään, korkeintaan, itse | myös(kin/kään),
-kin/kAAn, vaikka(pa), kans(sa), ja, ainakin, jopa, vieläpä, peräti, edes, vielä, etenkin/kään, vallankin/kaan, varsinkin/kaan, erityisesti, semminkin (kun), olletikin (kun) |
Fokuspartikkeleita esiintyy yhtä lailla kirjoitetussa kuin puhutussa tekstissä; pelkästään puhutussa kielessä käytettäviä fokuspartikkeleita ovat kans(sa), ja sekä just(iin/sa). Eksklusiivisesta vain-partikkelista on puhutussa kielessä myös variantti vaan.
Vaikka fokuspartikkeli liittyy tiettyyn sanaan tai lausekkeeseen, se ei ole tähän määrityssuhteessa vaan liitynnäissuhteessa koko lauseeseen kuten muutkin lauseen- ja lausumansisäiset partikkelit (» § 870). Partikkelin fokukseen nostama osa voi käsittää minkä tahansa muun sanaluokan sanan paitsi toisen partikkelin, siis millaisen lausekkeen tahansa, ja sen vaikutusalassa voi myös olla koko lause. Fokuspartikkelilla on aina vaikutusala, mikä näkyy siitä, että osa lauseesta voi jäädä sen ulkopuolelle:
Fokuspartikkelit ovat yleensä painottomampia kuin se elementti, johon ne liittyvät; poikkeuksen tekevät painolliset partikkelit ja, kans(sa) ja myös (» § 840). Fokuspartikkeli ei välttämättä sijaitse sen sanan tai lausekkeen edessä, jota se fokusoi, vaikka kirjoitetussa kielessä useimmiten näin onkin. Puheessa voidaan partikkelin fokusta osoittaa lisäksi prosodisesti (esimerkeissä tavun painokkuutta merkitty vokaalin alleviivauksella).
Fokuspartikkelit voivat asettaa vaihtoehdot asteikolle siten, että fokusoitava on asteikon ääripäässä. Esimerkiksi ainakin implikoi, että sanottu pätee fokusoituun mutta mahdollisesti muihinkin, jopa puolestaan, että fokusoitava on kyseisessä yhteydessä vaihtoehdoista vähiten todennäköinen. Tästä syystä fokuspartikkeleita on sanottu myös asteikkopartikkeleiksi. Tavallista on, että partikkelilla on sekä asteikkoa implikoivia että muita tulkintoja. Samalla tavoin kuin jopa, siis nostaen esiin asteikon ääripään, toimii tietyissä yhteyksissä liitepartikkeli ‑kin (a). Myös vain voi joskus asettaa fokusoitavansa asteikolle (b).
Lääkäri: | Minkälaisia toimintoja se haittaa sulla. |
Potilas: | No? ↑vaikka ny esimerkiks nukahtamista illalla ku sitä rupee särkee. |
Lääkäri: | Onks se ihan leposärkyäkin sitte. (P) |