Morfologiselta rakenteeltaan konjunktiot ovat yksiosaisia, liitto- tai parikonjunktioita. Suurin osa konjunktioista on yksiosaisia: eli, että, ja, jahka, jos, jotta, koska, kuin, kun, kunnes, mikäli, mutta, saati, sekä, sillä, sun, tai(kka), vai, vaan, vaikka, ynnä. Additiivinen liitepartikkeli ‑kä on liitekonjunktio, sidonnainen morfeemi joka liittyy kaikissa persoonissa taipuvaan kieltoverbiin: enkä, eikä, äläkä jne.
Muutamilla yksiosaisista on taipumus sulauttaa itseensä kieltoverbi tai jokin liitepartikkeli. Kieltoverbin takia ellei ja jollei ovat persoonissa taipuvia konjunktioita. Kieltoverbi voi yhdistyä myös muutamiin vokaaliloppuisiin konjunktioihin, jolloin konjunktion loppuvokaali katoaa kieltoverbin loppu-e:n edellä: ettei, vaikket sekä puhutussa kielessä koskei ja jossei (» § 141).
Useaan adverbiaalikonjunktioon voi yhdistyä jokin liitepartikkeli. Leksikaalistuneita ovat joskin ~ joskaan ja kunhan. Ne esiintyvät adverbiaalisissa ja rinnasteisissa kytköksissä samoin kuin vaikkakin ~ vaikkakaan. Konjunktion koska ja liitepartikkelin ‑pa yhdistelmä koskapa esiintyy lähinnä lisäävissä kytköksissä (vaikkapa, jospa, kunpa lausumapartikkeleina » § 833). Josko puolestaan aloittaa alisteista kysymyslausetta (» § 1703). Vaiko esiintyy samoissa konteksteissa kuin vai.
Huom. Konjunktion tavulukua lisäävä liiteaines ‑(k)kA yhdistyy konjunktioihin eli, tai, saati (» § 138).