Partikkeleita, joilla lausuma merkitään edeltävää puhetta tai toimintaa selittäväksi tai perustelevaksi, ovat tyypillisesti alkuasemainen ku(n), yhteiseen tietoon vetoava liitepartikkeli ‑hAn (» § 830), vapaasti liikkuva ja myös yksittäiseen sanaan liittyvä siis, verbin imperatiivimuodoista lähtöisin olevat kato ja nääs sekä näitä kirjallisempi konnektiivi näet (» § 1131). Näistä taajakäyttöisin on ku(n). Sijainniltaan partikkelit eroavat toisistaan: useimmat ovat mahdollisia vain yhdessä tietyssä asemassa, esim. ku(n) on etupäässä lausumanalkuinen, ja toinen mahdollinen paikka sille on lausuman ensimmäisen jäsenen jäljessä.
Adverbiaalikonjunktiona kun on alisteisuuden merkki. Se osoittaa aloittamansa lauseen ja hallitsevan lauseen välistä suhdetta – temporaalista, kausaalista tai kontrastiivista. Puhutussa kielessä ku(n) on erilaisten selitysten ja perusteluiden merkki, joka ei liitä aloittamaansa lausumaa syntaktisesti alisteiseksi edelliselle. Selittävänä lausumapartikkelina ku(n) esiintyy paitsi yksin myös partikkeliketjuissa (» § 859) sekä kieltosanaan liittyneenä eiku (» § 862). (Lausumanalkuisesta ku(n)-partikkelista » § 1035; tapauksista tyyppiä kiva ku ~ hitto kun tääl on kylmä » § 1719.)
Kielto on myöntöön nähden tunnusmerkkinen toiminto, ja sellaisena se edellyttääkin perustelua (a) (» § 1616). Kielteinen vastaus, johon liittyy kun-alkuinen perustelu, purkaa kysymykseen sisältyvän oletuksen (b). Myös kysymystä perustellaan usein (c).
| S: | No mitä kuuluu. |
| V: | No siinä se menee vaa. |
| S: | Olitkos sä syömässä. |
| V: | E::i kun minä olin tuolla vaan ruokasalin puolella lueskelin sitä vielä sitä runokirjaa. (p) |
| L: | Kuule tota noin (.) sä olit mökillä viime viikonloppuna. |
| T: | Joo. |
| L: | Ku mä aattelin perjantaina kun menin Mikkeliin että ei se varmaan sinne oo tässä jumala ilmassa menny, (p) |
Huom. Yhdyspartikkelilla senkun ~ sen kun ei ole ilmeistä merkitysyhteyttä pelkkään ku(n)-partikkeliin. Sitä käytetään jonkin jatkuvan tapahtuman kommentointiin merkityksessä ’vain; ei muuta kuin’, jolloin se sijaitsee alussa tai lausumanalkuisen nominaalisen lausekkeen jäljessä: Suomalainen lampaanliha sen kun halpenee (l); Olin pelastettu, sen kun seurasin rekkojen perävaloja (k). Toisaalta sillä ilmaistaan myönnytystä, suostumista toisen puhujan ehdotukseen tai pyyntöön: Tietysti! kuule, saanhan mä käyttää sitä sun äidin mekkoa. – Se on niin ihana. – Sen kun käytät, voi minua hölmöä. (k); – Sen kun vaan minun puolestani, Päivi hymähti. (k) Jälkimmäisessä tapauksessa se voi esiintyä yksinkin.
Edellinen pykälä