Partikkelit esiintyvät puheessa varsin usein kaksi tai useampikin peräkkäin, ketjuna: vai niin, ai jaa juu, tai siis, juu ei. Partikkeliketju voi muodostaa yksin prosodisen kokonaisuuden, lausuman, joka toimii kokonaisena vuorona, tai sijaita vuoron alussa. Vuoron alussa se voi myös prosodisesti sulautua siihen, mitä seuraa. Partikkelien keskinäinen järjestys ketjussa on jokseenkin kiinteä, mutta niiden välillä ei ole selvää syntaktista riippuvuus- tai määritesuhdetta. Tällainen partikkelien välillä vallitseva puhtaasti lineaarinen syntaksi poikkeaa lauseensisäisestä hierarkkisesta syntaksista.
Asetelmassa 136 on tavallisimmista puhutun kielen partikkeleista muodostuneita yhdistelmiä eli partikkeliketjuja.
| mut et(tä)
et siis et tai siis |
jos nyt
kun nyt vaikka nyt |
et nii, joo et
no niin no jaa/joo no niin no vai niin |
jospa
kunpa ettäs |
||
| nyt sit,
sitten vasta sitä vasta ny vaan |
|||||
| joo mut
niin mut ai mut nii et, ai et niin no |
just joo, joo ei
ai niin ai joo ai ja(h)a, vai niin ai joo niin |
niin kai sit
joo niin kai ei kai |
niinpä
niinhän jooko |
||
| eiku | kyllä vaan
kai nyt |
kyllä kai ~ varmaan
totta kai |
kyllähän
kylläpä tottapa |
||
| . | hei vaan
hei sit hei nyt sit |
heipä |
Ketju voi olla toisaalta kiinteä sanaliitto kuten vai niin (a), jonka merkitys on suunnilleen ’ai’, tai se voi koostua erillisistä lausumista, kuten esimerkissä (b). Siinä vastausvuoro alkaa viidellä partikkelilla, jotka muodostavat kolme kokonaisuutta: nii + siis kato ku + kyllähä. Varsinkin silloin, kun kukin partikkeleista saa oman prosodisen hahmonsa ja kun ne siten myös toimivat erillisinä puhetoimintoina, ne eivät muodosta partikkeliketjua (» § 1004). Toisaalta partikkelien ketju voi muodostaa yhden prosodisen hahmon, kuten esimerkissä (c), jossa potilas osoittaa muistavansa hänelle kerrotun asian entuudestaan. Silti ketjun osilla voi olla kullakin oma merkityksensä: ai nii osoittaa että hän on kuullut asiasta ennenkin, juu joo taas lääkärin tiedon vahvistamista oikeaksi.
| Virpi: | – – Ville tekee läksyjä jotenka Virpi viettää tietysti koko illan puhelimessa. |
| Äiti: | Vai niin. |
| Virpi: | Näinhän se aina. |
| Äiti: | No niin. (P) |
| E: | Mm:. |
| P: | Tulisiks sää sinne? |
| (.) | |
| E: | Nii siis kato ku kyllähä meijä isä voi tuua mut. |
| P: | Ai voi tuua sut. |
| E: | Joo. (p) |
| Potilas: | Ja se nyt jääpi tänne teille, |
| Lääkäri: | Ei vaan tää on se lähete sinne laporatorioon. |
| Potilas: | ↑Ai nii juu joo. |
| Lääkäri: | Mm:, (P) |
Partikkeliketjua no niin käytetään rajasignaalina sekä keskustelun avauksessa että sen jaksottamisessa (a). Yksi tämän ketjun funktio onkin tilanteen aloittaminen (d) tai lopettaminen (e). Näissä tapauksissa ei ole aina mahdollista erottaa kummallekin tai kullekin partikkelille omaa merkitystä:
| Lääkäri: | Mut että kaikki kondik- hyvä. |
| Potilas: | Joo. |
| Lääkäri: | ↑Non ni. |
| Potilas: | Kiitos. |
| Lääkäri: | Juu hei. (P) |
Selittävänä lausumapartikkelina ku(n) esiintyy paitsi yksin myös partikkeliketjuissa mut(ta) ku, no ku ja kato ku sekä kieltosanaan liittyneenä eiku (tästä myös » § 862; lausumanalkuisesta ku-partikkelista » § 1035.) Partikkelit kato ja ku esiintyvät usein ketjuna tai vähintään samassa lausumassa:
| V: | No sull on varmaan asioita tossa, kylällä sitte, |
| A: | Ei: siis mun täytyy ajaa kato tuolta ku mä Markkalasta oon nyt – –. (P) |
Edellinen pykälä