Temporaalisena adverbina sitten on usein lauseenalkuinen. Se ilmaisee tapahtumien peräkkäisyyttä: Ensin mentiin saunaan ja sitten paistettiin makkaraa. Listoissa käytetty sitten osoittaa pikemminkin paikallisia tai abstraktisia kuin aikasuhteita: Nurkassa oli sohva, sitten siellä oli ikkunan edessä ruokapöytä, sitten televisio. Merkitykseltään tälle läheinen on kahta asiaintilaa kontrastoiva partikkeliketju tai sitten ’toisaalta’: Jorma ei paljon puhele keikalta tullessaan. On väsynyt tai sitten katselee uutta ohjelmistoa (k).
Sävypartikkelina sit(ten) ei sijaitse lausuman alussa, vaan finiittiverbin jäljessä tai lausuman lopussa. Temporaalista merkitystä sillä ei ole, vaan se merkitsee joko kontrastia (a), tai päätelmää ’näin ollen’ (b). Päätelmän puhuja tekee välittömästi edeltävästä kontekstista: edellisestä omasta lausumastaan tai toisen puhujan vuorosta. Päätelmän merkkinä sit(ten) sisältää evidentiaalisen, siis modaalisen implikaation. (Evidentiaalisista partikkeleista » § 1606 – 1607.)
| Kaisa: | mul oli hirvee funtsimine ku mä mietin et mitkähä tehtävät on niinku liian tai sopivan vaikeita ja |
| Veera: | mitkä sitte liian helppoja. (p) |
| S: | ↑Mä olisin kysyny otatteko te pöytävarauksia p- nyt perjantai-illaks. |
| V: | Ei. Ei enää. |
| S: | Ai jaa. |
| V: | Et Mm:. |
| S: | Se on nyt sit liian myöhästä. |
| V: | No se on myöhästä. (p) |
Mahdollista on myös osoittaa sit(ten)-partikkelilla, että kysymys liittyy johonkin aiempaan tilanteeseen, jossa asiasta on puhuttu, tai puhujan omaan kokemukseen:
Emfaattisessa käytössä sitten ei osoita päättelyä, esim. Sä olet sitten ihana.
Edellinen pykälä