Interjektioiden kaltaisen pienehkön ryhmän muodostavat huomionkohdistimet kuten haloo, hei, hoi, pst; kuule(s). Ne esiintyvät yksin tai vuoron alussa, ja niihin voi liittyä puhutteluilmaus (» § 1077 – 1078). Partikkelit hei ja kuule esiintyvät kuitenkin myös vuoron keskellä tai lopussa. Näissä asemissa ne tuovat lausumaan muitakin sävyjä (» § 1039).
Huomionkohdistimet kuten pst, hei ja kuule voivat yksin tai puhutteluun liittyvänä aloittaa vastaanottajan huomiota etsivän esisekvenssin. Jos hei on vierusparin etujäsenenä, sen jälkijäsenenä voi olla partikkeli no (a) (termistä jälkijäsen » § 1197).
| Lasse: | Hei |
| Isä: | No, |
| Lasse: | Mun [auto] ei lähe. (p; Tekoniemi 1998) |
| Nina: | ↑Kuule. |
| Satu: | Noh? |
| Nina: | Kun meil täs on yks vieras – –. (p) |
Subjektin tai finiittiverbin jäljessä huomionkohdistin esiintyy ehdotuksissa ja ainakin hei jonkin vasta tehdyn havainnon kertomisessa.
Huom. Muodoltaan partikkelia kuule muistuttavat kato(s), tietsä ~ tieks, näes ~ nääs ~ näätsä, jotka ovat niin ikään partikkelistuneet jonkin mentaalisen verbin indikatiivin tai imperatiivin 2. persoonan muodosta:
| L: | Onks ne kortisonihoidot |
| P: | Ne on nyt loppu kato, mut tähän ei riitä tieks se yks tabletti enää päivässä. (P) |
Nimitys huomionkohdistin ei kuitenkaan luonnehdi yhtä hyvin niitä, sillä niiden tehtävänä on lisäksi tai pikemminkin osoittaa vuoro selitykseksi tai merkitä sen sisältämä tieto tärkeäksi tai jollain tavalla odotuksenvastaiseksi. Ne eivät myöskään voi esiintyä yksin lausumaa muodostamassa vaan ainoastaan pitemmän vuoron osana. Näin ollen ne sijaitsevat sävy- ja lausumapartikkelien leikkauspisteessä (ks. Hakulinen – Seppänen 1992; A. Hakulinen ym. 2003).
Edellinen pykälä