Dialogipartikkelit muodostavat pienehkön luokan. Ne voidaan jakaa kahtia sen mukaan, käsitteleekö partikkeli edellistä vuoroa uutisena vai ei (» asetelma 130); lisäksi dialogipartikkeleihin voidaan lukea kysyvät partikkelit tä ja häh ~ ha.
ai, aha, ahaa, jaa, jaha, jaaha, jahaa, mhy, vai ni(in), no | joo, juu, niin, mm, (ei), kyllä, just, juuri, aivan | |||
tä, hä(h) ~ ha |
Yksi asetelman 130 otsikoista ”Kuulolla olo ja samastuminen” mahduttaa sisälleen monenlaisia tehtäviä. Näitä partikkeleita käytetään esim. vastauksena kysymykseen (joo) ja vahvistuksena (niin), myönteisenä vastauksena direktiiviin (joo), samanmielisyyden ja toisen kertomaan samastumisen osoittajana (niin) sekä sen osoittamiseen, onko saatu taustatieto ollut ymmärrettävää ja riittävää (joo).
Keskustelussa dialogipartikkelien kannattamia merkityseroja on monin verroin enemmän, kuin partikkelien lukumäärästä voisi päätellä, seuraavista syistä: