Sanaluokat jakautuvat taivutuksen perusteella kahtia: taipuviin, joita ovat verbit ja nominit, sekä taipumattomiin, joita ovat kaikki muut. Joillakin taipumattomiksi luokitelluista sanoista tosin on osittainen paradigma; tällaisia ovat esim. adverbit täällä, täältä, tänne; alla, alta, alle (» § 646, 687). Taipumattomat tai osittain taipuvat sanat, jotka voivat saada omia täydennyksiä tai määritteitä ja siten muodostaa lausekkeita, ovat adverbeja ja adpositioita. Niitä, joilla ei ole omia määritteitä, sanotaan partikkeleiksi. (» Asetelma 128; tarkemmin » § 794.)
| Osalla vajaita muotosarjoja | Aina taipumattomat | |
| adpositiot | adverbit | partikkelit |
Partikkelien kategoria on sisäisesti heterogeeninen; siihen kuuluu useita alaryhmiä, jotka ovat keskenään hyvinkin erilaisessa käytössä ja jotka toisaalta menevät osin päällekkäin. Omanlaisiaan ovat verbin kanssa yhdysverbin muodostavat verbipartikkelit kuten syödä ylen, lyödä (itsensä) läpi; niitä käsitellään luvussa Verbit (» § 454 – 455). Raja modaalisten adverbien ja partikkeleiden välillä on epämääräinen. Modaalisia adverbeja ja partikkeleita käsitellään luvussa Modaalisuus (» § 1601 – 1609). Tässä luvussa käsiteltävät partikkelien alaryhmät on esitelty asetelmassa 129.
| ah, aah, aih, hihuu, huhhuh, hui, hyi, häh, höh, hm, mmm, oioi, pah, puh, pyh; hep, hiiop, seis; jess, kas (vain), oho, vau, yäk, äh, äš, kääk, häh, tä | ahaa, aha, ai, jaa, j(a)aha, vai niin; joo, juu, mm, niin, no, aivan, kyllä, just, juuri, okei, tä, hä(h), (jees) |
| hei, hoi, haloo, pst; kato, kuule; muuten | |
| ai, kai, ‑kO; mite(n)s, tokko, vai, entä; ja, et, eli, elikkä; sen kun, ni, viel(ä); no, ka, vaikka(pa); kato, mut(ta), muuten, jos(pa), kun(pa) | ja, että, jotta, eli, mutta, tai, vai, sillä; koska, kun, jos, vaikka |
| eiku, niinku, siis, tai; t(u)ota, t(u)ota noin; jotenkin, ni(i)nku(n), silleen, tavallaan | |
| tietysti, tietenkin, varmaan(kin), kai, ehkä, kaiketi, kenties, lie(nee), kyllä, toki, totta kai, tuskin, ei; muka(mas), kuulemma, tiemmä, näemmä, näet | aina, ny(t), sit(ten), vast(a), viel(ä), ‑hAn, ‑pa(s)/pä(s), ihan, kyl(lä), oikein, oikeestaan, sitä, tosiaan, vaan, vähä(n), melkein |
| myös, ‑kin, -kAAn; jopa, peräti, vieläpä, ainoastaan, pelkästään, vain, etenkin, varsinkin, vallankin, juuri, just; itse, ainakin, edes, saati, hädin tuskin; tasan, tarkalleen, täsmälleen, jo, vielä, enää | aivan, ihan, oikein, niin, (noin, näin), hyvin, kovin, perin, sangen, varsin, ylen, kyllin, tasan, tosi, täys(in), (ei) järin ~ kovin ~ erityisen |
| aika, melko, noin, joku, jotain, siinä |
Edellinen pykälä