Taajakäyttöisimpiä modaalipartikkeleita varsinkin puhutussa kielessä on kyllä ~ kyl, joka on merkitykseltäänkin moninainen eikä kaikissa käytöissä modaalinen. Partikkelin merkityksen ydinaluetta on vakuuttelu: joko edeltävään puheeseen nähden samanmielisyyden vakuuttelu tai toisaalta jonkin kontekstissa olevan kielteisen väitteen tai implikaation häivyttäminen. Merkityksen tulkintaan vaikuttaa partikkelin sijainti lausumassa, keskustelussa lisäksi se, millaisessa kohtaa keskustelua partikkeli sijaitsee.
Kyllä esiintyy alkuasemaisena nimenomaan reaktiivisissa ilmauksissa, etenkin voimakkaissa samanmielisyyden ilmauksissa ja eksklamatiiveissa: Kyllä varmaan; Kyllä nuoret ovat lujilla; Kyllä tästä hyvä tulee. Kyllä voi sijaita paitsi lausuman alussa (a), myös keskellä, joko finiittiverbin edellä tai jäljessä (b), keskustelussa myös lausuman lopussa (c). (Kyllä dialogipartikkelina » § 1044; affektisesta käytöstä » § 1715.)
Kirjoitetussa tekstissä kyllä esiintyy tyypillisesti referoinnissa ja kirjoittajan mielipiteitä esitettäessä. Varsinkin tietyissä konsessiivisissa yhteyksissä sillä on vakiintunutta käyttöä kyllä – mutta ‑yhdyslauseissa (d) sekä sellaisissa, joissa kontrastoitu osa on ilmaistu esim. kiellolla tai jätetty implisiittiseksi (e).
K: | Onko se ku se täällä Pieksämäellä on ni onko se sit ihan täällä kokonaan ettei se tuu yökskään kottiin. |
V: | Kyllä se ↓yöks ↑varmaan kottiin mutta se on nähtävästi soanu töitä sieltä. (p) |
Toimittaja: | Selvä entä oletko sinä jo oman kantasi [EU:sta] määritellyt. |
Nainen: | En oo kyllä vielä. (TV) |
Keskustelussa kyllä-partikkelin sisältävän lausuman tulkintaan vaikuttaa edellä mainittujen seikkojen lisäksi se, mikä on puhujan asema keskustelussa: onko hän kertoja vai muu äänessä olija, vastaako hän toisen kysymykseen vai kommentoiko sitä. Kun kyllä esiintyy vaihtoehtokysymykseen tarjotun vastauksen alussa, se tekee lausevastauksesta selvemmin myönteisen (f). Partikkelialkuinen lausevastaus B’’ on luontevampi; partikkeli tekee siitä vakuuttelevan poistaen kysymykseen mahdollisesti sisältyneen epäilyn implikaation. Lausumanloppuinen kyllä voi vaikuttaa ilmauksen tulkintaan vastahakoiseksi myöntymiseksi (g). Jälkimmäinen vuoro ilmaisee samanmielisyyttä mutta ei ongelmatonta.
A: | Onko teillä avainta? |
B’: | Meillä on avain. |
B’’: | Kyllä meillä on avain. |
Veke: | Sehä menee nurmikko ihan paskaks. |
Saku: | Voi se vähän mennä kyllä joo. (p) |