Verbin moduksia ovat imperatiivi, indikatiivi, konditionaali ja potentiaali. Modukset ilmaisevat deonttista (imperatiivi) ja episteemistä (potentiaali ja konditionaali) modaalisuutta. Konditionaalilla on eniten muutakin kuin puhtaasti modaalista käyttöä. Modus- ja tempustunnus sijaitsevat verbin taivutusmuodossa samalla kohden (» § 105). Vain tunnusmerkittömällä moduksella eli indikatiivilla on imperfektimuoto. Konditionaalilla, potentiaalilla sekä jussiivilla on kaksi tempusta: preesens (ratkeaisi, ratkennee, ratketkoon) ja perfekti (olisi ratkennut, lienee ratkennut, olkoon ratkennut). (Konditionaalin preesensistä tapahtumahetken suhteen myöhempää ajankohtaa ilmaisevana tapauksissa tyyppiä Oli ehdittävä valmiiksi ennen kuin äiti tulisi (k) » § 1472.)
Näillä muilla moduksilla on lisäksi muitakin kieliopillisia rajoituksia. Kaikista verbeistä ei voi muodostaa imperatiivia. Tällaisia ovat ensinnäkin modaaliverbit ja nesessiiviset verbiliitot, vrt. *taida mennä, *täydy osata (» § 1565, 1581 – 1583). Rajoitus selittyy yhtäältä nesessiivirakenteen subjektin genetiivimuotoisuudesta, toisaalta verbin leksikaalisesta merkityksestä.
Indikatiivi on mahdollista nähdä modaalisella asteikolla siten, että se ilmaisee kategorisen väitteen. Indikatiivimuotoinen väite ilmaisee jopa suurempaa episteemistä varmuutta tai deonttista velvoitetta kuin sellainen lausuma, jossa on välttämättömyyttä osoittava modus tai muu modaalinen keino. Väitelause Sinä syöt nyt sen puuron sisältää ehdottomamman velvoitteen kuin vastaava imperatiivilause Syö se puuro, koska se esittää asiaintilan ikään kuin totena, toteutuvana.
Indikatiivilla on kaikki tempukset, ja indikatiivin menneen ajan tempusvaihtoehdoilla voidaankin ilmaista evidentiaalisuuden asteita: imperfekti ilmaisee ensi käden tietoa, perfekti päättelyä ja pluskvamperfekti myös toisen käden tietoa (» § 1496). Varma tieto, kuulopuhe ja päätelmä voidaan siis tarvittaessa erottaa toisistaan tempuksilla:
Imperatiivimuodon funktiona on tehdä lauseesta käsky. Koska käskyyn sisältyy velvoituksen merkitys, se kuuluu deonttisen modaalisuuden piiriin. Konditionaalin merkitykseen taas kuuluu mahdollisuus, joka on kuitenkin varsin eriluonteista kuin muilla modaalisuuden ilmaisukeinoilla (» § 1592 – 1596): asiaintilaa ei tarkastella todenmukaisena vaan puhujan tahdosta tai mielikuvituksesta riippuvana, vaihtoehtoisuutena. Potentiaali sen sijaan ilmaisee yleiskielessä yksiselitteisesti episteemistä mahdollisuutta (» § 1597). Verbin modusten modaalinen käyttö voidaan tiivistää asetelman 187 esittämällä tavalla.
Imperatiivi: deonttinen modaalisuusTule ~ Tulkaa meille. | Huolehtikoot
itse itsestään. | Älkää puhuko. Konditionaali: asiaintila vaihtoehtonaOttaisin tuon sinisen.
| Etelätuuli veisi loputkin jäät. | Kuvitellaan,
että tässä olisi penkki. | Lopullisena suunnitelmana
se olisi vajavainen. | Hyppäisin jos uskaltaisin.
| Tekisitkö palveluksen. | Et puhuisi
tästä muille. Potentiaali: episteeminen modaalisuusAsia ratkennee huomenna.
| Asiasta päätettäneen piakkoin. | He
eivät liene osanneet tulla. | Lieneekö edes
totta? | Varannette mukaan tasarahan. |