Lauseilla (a) ja (b) on suunnilleen sama merkitys, vaikka edellisessä infinitiivilauseke määrittää omistuslauseessa olevaa substantiivia, jälkimmäisessä se kuuluu osana nesessiivirakenteeseen.
Nesessiivirakenteessa (b) substantiivi tarkoitus tai syytä muodostaa olla-verbin yhteydessä kiteytyneen predikaatin. Osoituksia tästä ovat sanan vaihtelemattomuus ja määritteettömyys. Esimerkiksi lauseen kielteisyys ei vaikuta nesessiiviseen tyyppiin on tarkoitus (c) mutta voi vaikuttaa omistuslauseessa (d).
Sanoilla tarkoitus ja syytä ei ole nesessiivirakenteessa omia määritteitä lukuun ottamatta indefiniittipronominia tapauksessa (Sinun ei ole) mitään syytä huolestua. Omistuslauseessa kuten (a) substantiivi sen sijaan voi saada määritteitä: Sinulla ei ole ainuttakaan hyvää ~ järjellistä ~ kunnon syytä tehdä niin.