Sallimisen ja velvoitteen, luvallisuuden ja dynaamisen pakon eroa ei aina käytännössä tehdä. Saada-verbin kanssa esiintyvän pääverbin leksikaaliset merkitykset vaikuttavat keskeisesti siihen, että luvan ilmaus voi tarkoittaa pikemminkin esim. käskyä, uhkausta tai osoittaa yhdentekevyyttä puhujan kannalta (a) (myös » § 1668). Saada-verbin merkitykseen sisältyy myös dynaaminen välttämättömyys (b). Joutuminen tai pakko puolestaan ei ole siinä deonttista. Esimerkki (c) osoittaa, että on praktista välttämättömyyttä edustavia konteksteja, joissa täytyä ja saada ovat jokseenkin samamerkityksisiä ja ilmauksen deonttisuus on marginaalista.
Ella: | – – ja jonkun haluan siihen semmosen joka on rutinoitunu tos kahvin: (.) kahvik- (.) koneen käytössä. |
Vilma: | Nii. |
Ella: | mun lisäkseni. Kylhä mäkin osaan mutta, |
Vilma: | Nii: |
Ella: | mutta tota kuitenki ni |
Vilma: | Kyllähän siinä täytyy olla kyllä usseempi ihminen siinä sitte |
Ella: | Kyllä siinä saa olla ainaki neljä ihmistä. [’olisi hyvä olla’] |
Vilma: | Joo. (p) |