Logiikan perinteessä modaalisia perusmerkityksiä ovat mahdollinen ja välttämätön. Luonnollisella kielellä ilmaistava mahdollisuus tai välttämättömyys voi olla monen tyyppistä. Logiikan episteemisen ja deonttisen modaalisuuden lisäksi puhutaan dynaamisesta modaalisuudesta sekä puhujan päättelyyn perustuvasta praktisesta välttämättömyydestä. Dynaaminen modaalisuus ilmaisee toiminnan olosuhteista juontuvia edellytyksiä, deonttinen taas riippuvuutta normeista tai muusta auktoriteetista.
Modaalisuuden lajien merkityserot eivät aina ole aidossa kielenkäytössä näin selviä. Ensinnäkään keskeiset modaaliverbit voida, pitää ja täytyä eivät sellaisenaan edusta yhtä tiettyä modaalisuuden lajia vaan saavat viime kädessä tulkintansa kontekstissaan. Monet muut modaali-ilmaukset kuten potentiaalimodus (» § 1597) tai modaaliset adverbit (» § 1601) rajoittuvat sen sijaan vain episteemisen merkityksen välittämiseen.