Postpositiot ja prepositiot eli adpositiot ovat taipumattomia tai vajaaparadigmaisia sanoja, joilla on määräsijainen täydennys ja jotka ilmaisevat olion tai asian suhteen johonkin toiseen entiteettiin. Esimerkiksi lauseessa Koulu on tarhan takana adpositio takana ilmaisee, missä suhteessa puheena oleva koulu sijaitsee tarhaan nähden, ja lauseessa Kokous pidetään ennen keskiviikkoa substantiivin keskiviikko edellä oleva adpositio ennen kertoo, missä suhteessa kokouksen ajankohta on keskiviikkoon nähden. Adpositioiden täydennyksinä toimivat substantiivilausekkeet ovat adposition edellyttämässä muodossa ja ilmaisevat siis puheena olevan viittauksen suhteutuskohdan. Adposition suhde täydennykseensä vastaa tässä mielessä paikallissijan päätteen suhdetta nominiin; vrt. tuoli + ‑lla vs. tuolin päällä.
Adpositiot ovat kuitenkin merkitykseltään spesifisempiä kuin lukuisissa eri merkityksissä käytettävät sijapäätteet. Niihinkin tosin yleensä sisältyy jokin suhteelle oman merkityksensä tuova sijapääte. Adpositioilla ilmaistava suhde voi olla paitsi lokatiivinen tai temporaalinen myös mm. kausaalinen (sinun vuoksesi), additiivinen (hänen lisäkseen) tai muuten suhteuttava (tämän kehityksen puitteissa) (» § 689). Toisin kuin sijat, adpositiot ovat avoin luokka.
Täydennyksensä edellä oleva adpositio on prepositio ja jäljessä oleva postpositio. Kokonaisuus muodostaa pre- tai postpositiolausekkeen eli PP:n (adpositiolausekkeen), joka toimii erilaisissa adverbiaalin tehtävissä.
Prepositio | Postpositio | ||
Lipputanko on | [keskellä [pihaaNP]]PP | ~ | [[pihanNP] keskellä]PP |
Adposition täydennys on yleensä genetiivi- tai partitiivimuotoinen, mutta mahdollisia sijoja ovat myös illatiivi ja allatiivi, esim. hintoihin nähden, 1990-luvulle mennessä, elatiivi ja ablatiivi, esim. menestyksestä johtuen, juhannukselta alkaen, sekä muutamassa tapauksessa nominatiivi: hetki sitten, Maija mukaan lukien. Genetiivitäydennyksen veroinen on pelkkä possessiivisuffiksi, esim. tulen luoksesi, hän lähtee kanssamme (» § 691). Monet adpositiot ovat substantiivimaisia, mutta kun sana esiintyy adpositiona, se ei saa kongruoivaa määritettä (» § 693). Lisäksi postpositiot eivät partitiivitäydennyksisiä tapauksia lukuun ottamatta saa mitään muutakaan omaa laajennusta kuin täydennyksensä (a). Prepositiolla sen sijaan voi olla esim. intensiteettimäärite (b).
Adposition täydennys on NP, jonka edussana on substantiivi tai pronomini tai substantiivisesti käytetty adjektiivi.
Huom. Sana ilman esiintyy myös että-lauseen kanssa, jolloin se on tulkittavissa joko poikkeukselliseksi prepositioksi, joka saa lausetäydennyksen, tai yhtymää ilman että voi pitää liittokonjunktiona: – – millaisilla keinoilla voi parantaa viestin perillemenoa ilman että alkuperäinen viesti matkan varrella muuttuu (l) (» § 814).