VISK - § 836 Käyttöön liittyviä rajoituksia

SISÄLLYS > RAKENNE > Partikkelit > Sävypartikkelit > Kliittiset sävypartikkelit ‑hAn, ‑pA, ‑s > Liitepartikkeli ‑s > § 836 Käyttöön liittyviä rajoituksia

§ 836 Käyttöön liittyviä rajoituksia

Distribuutioltaan rajoittunein liitepartikkeli on ‑s. Se esiintyy direktiiveissä ja kysymyksissä – sekä hakukysymyksissä (missäs jne.) että vaihtoehtokysymyksissä (‑kOs), usein myös yhdistyneenä liitepartikkeliin ‑pA (» § 833 – 835). Koska s-partikkeli liittyy sellaisiin puhefunktioihin, lähinnä etujäseniin, jotka edellyttävät vuorovaikutusta, sitä voi luonnehtia dialogiseksi. Partikkeli ‑s sisältyy myös eräisiin leksikaalistumiin: eikös, entäs, kerrankos, hätäkös (» § 137).

Partikkelin lausumaan tuoma sävy on erilainen kysymyksissä kuin käskyissä. Joissakin yhteyksissä ‑s on jokseenkin synonyyminen hAn-partikkelin kanssa. Partikkeliyhdistelmä ‑pAs esiintyy myös deklaratiivimuotoisissa lausumissa.

Tules nyt ~ Tulehan nyt. | Oletkos ~ Oletkohan ajatellut asiaa tarkemmin? | Olithan sinä siellä. – Enhän ollut. ~ Enpäs ollut. | Johan ~ Jopas nyt jotakin. | Sepäs ~ Sehän sattui.

Vaihtoehtokysymyksissä ‑s liittyy kysymyspartikkelin ‑kO perään. Tällainen kysymys vetoaa partikkelitonta kysymystä selvemmin todelliseen tai oletettuun yhteiseen tietoon (a).

(a)

Luvattiinkos me viedä tuo laituri takaisin? Venla kysyi. (k) | Ihmiset ovat kyselleet entiseen malliin, että pitääkös taksissa laittaa turvavyö. (l) | Tytöt eivät huomanneet Lauria, muuten ne olisivat huutaneet: ”Jokos Saara on herännyt?” (k) | Mutta mitäs Budapestiin kuuluu? Eikös se ole aika upea kaupunki näin toukokuussa, vai mitä? Vares kysyi. (k) | [Lääkäri:] Onkos tehty semmosia testejä niinku – – lapputestejä selkää. (P) | [Potilas:] Tartteekos mun nostaakkaan [paitaa] muuta ku painaa noi vaa alas – –. (P)

Mentaalisen tai havaintoverbin kuten tietää, kuulla, nähdä sisältävä kysymys tarkistaa verbin täydennyksenä olevan että-lauseen yhteiseksi oletettua tietoa (b). Lausekekysymykset, joissa partikkelit liittyvät nominaaliseen jäseneen, eivät sisällä tällaista yhteisen tiedon implikaatiota (c).

(b)

Kuulitkos että Käpyläntiellä on tapettu mies? (k) | Oletkos huomannut, että täkäläisillä on luontainen kauneudentaju? (k) | Ja tiesittekös muuten, että hangen pinta on monesti talvisen maaston kylmin kohta. (L)

(c)

Ukkoskos sä huomasit? (k) | – Tiskaamallakos herra sitten juomansa maksaa? (k)

Varsinkin fokusoivat vaihtoehtokysymykset, joiden fokuksena on jokin nominaalinen lauseke (d), ovat kiteytyneet rakenteeksi, joka ei ilmaise niinkään kysymystä kuin emfaattisen väitteen; implikaatio on usein kielteinen kuten retorisilla kysymyksillä. Tällainen tulkinta on mahdollinen myös verbikysymyksillä (e).

(d)

Syntistä menoa, mutta väliäkös sillä, kun mukana olivat kaikki, – –. (k) [ei ole väliä] | Hän halusi peruskoulun jälkeen mennä työhön. No minäkös siihen sanomaan, ettei kukaan huoli tuon näköistä mihinkään, – –. (E) | Siivoan ja pesen ja silitän, käyn kaupassa ja laitan ruokaa. Äkkiäkös sen kaiken on tehnyt. (k) | Kerrankos niitä mokia ihmiselle sattuu. (k)

(e)

Mutta mikä päättäväisyys! Nilkat jäätä viistäen ja jatkuvasti nurin – vaan antoikos hän periksi – ei puhettakaan, ei sinne päinkään! (k)