Syntaktisesti konjunktiot luokitellaan sen mukaan, millaisen rakenteellisen suhteen ne osoittavat kytkettyjen elementtien välille. Näin voidaan erottaa rinnastus- ja adverbiaalikonjunktiot sekä omina tyyppeinään yleiskonjunktio että ja vertailukonjunktio kuin. Jakoperusteena on se, onko konjunktiolla alkava jakso toiseen jaksoon nähden rinnasteinen, adverbiaali, yleisesti alisteinen täydennys tai määrite vaiko vertailun kohde. Asetelmassa 132 on lueteltu kunkin ryhmän konjunktioita. Eräillä konjunktioilla on käyttöä useammassa ryhmässä. Asetelman yläosassa on mainittu konjunktiot tyypillisimmässä käytössään. Kiteytyneet yhdistelmät silloin kun, sitten kun, siksi että jne. eivät ole asetelmassa mukana.
| eli(kkä), ja, joko – tai,
kuin – myös, ‑kä, mutta, niin – kuin ‑kin/ myös, sekä, sekä – että, sun; tai, vaan, vai, ynnä |
ellei, että, jahka, jollei, jos, joskin, jos kohta, jotta, koska, kun, kunhan, mikäli, vaikka |
että | kuin |
| (sillä), (saati) | (kunnes) | ||
| joskin, jos ‑kin, jos kohta,
vaikka(kin) |
jos, kun, vaikka | ||
| Sulkeissa esiintyvät sanat ovat poikkeuksellisia ja ryhmän jäseninä marginaalisia. |
Edellinen pykälä