Konjunktioina käytettävät sanat ovat pitkälti samoja kuin lausumapartikkeleina (» § 801) käytettävät, mutta konjunktioina niiden paikka lauseessa on kiinteä ja niiden tehtävät liittyvät selvemmin lausekkeiden ja lauseiden välisiin alistus- ja rinnastussuhteisiin.
Konjunktiot ovat taipumattomia sanoja, jotka kytkevät toisiinsa kahta tai useampaa lausetta, lauseketta, sanaa tai sananosaa luoden niiden välille tietyn syntaktisen ja semanttisen suhteen. Konjunktioilla on normaalisti lauseessa kiinteä paikka välittömästi toisen kytkettävän elementin edellä:
Rakenteeltaan konjunktiot ovat yksiosaisia, liittokonjunktioita tai parikonjunktioita (» § 813). Syntaktisin perustein voidaan erottaa rinnastus- ja adverbiaalikonjunktiot (» § 818) sekä omina tyyppeinään yleiskonjunktio että ja vertailukonjunktio kuin (» § 816). Syntaktinen jako ei ole ehdoton, sillä sama konjunktio saattaa esiintyä kytkemässä syntaktisesti eri tavoin toisiinsa liittyneitä lause(kke)ita. Esimerkiksi konjunktiot jos, mikäli, ellei, jollei, koska ja vaikka luokitetaan pääkäyttönsä mukaisesti adverbiaalikonjunktioksi (esiintyvät adverbiaalilauseessa), mutta niitä voi käyttää myös täydennyslauseissa (» § 1148, 1151) sekä epärestriktiivisissä lisäyksissä (» § 1136). Sanoja vaikka, joskin ja jos kohta käytetään myös lausekerinnastuksissa (samanlainen vaikka vähän pienempi » § 1081).
Konjunktioita voi ryhmitellä semanttisesti sen perusteella, minkä merkityssuhteen konjunktio luo kytkemiensä lause(kke)iden välille. Tämän pohjalta ovat erotettavissa additiiviset, disjunktiiviset, kontrastiiviset, kausaaliset, konsessiiviset, konditionaaliset, finaaliset ja temporaaliset konjunktiot. (Näistä luvuissa Rinnasteiset rakenteet ja Adverbiaalilauseet.)
Huom. Konjunktiona käytettävä sana edellyttää kahta kytkettävää elementtiä, sanaa, sananosaa tai lausetta. Konjunktio ei kuitenkaan muodosta kummankaan osapuolen kanssa lauseketta. Tämä ominaisuus yhdistää konjunktioita muihin partikkeleihin, jotka sijoittuvat syntaktiseen rakenteeseen liitynnäisinä.