Fokuspartikkelina vain on eksklusiivinen: se tarkoittaa ’ei mikään ~ kukaan muu kuin’ (» § 844). Pitkävokaalinen vaan on korrektiivisen suhteen konjunktio (» § 1105), joka esiintyy yhdysrakenteissa tyyppiä En juossut vaan kävelin. Puhutussa kielessä nämä partikkelit voivat langeta äänteellisesti yhteen. Sävypartikkeli vaan ~ vain motivoituu semanttisesti fokuspartikkelin vain asteikkotulkinnasta. Se tuo lausumaan vähättelyn sävyn. Toimintoja, joissa tämä sävypartikkeli esiintyy, ovat erilaiset kehotukset ja rituaalistuneet lausumat sekä pyyntöjen ja ehdotusten perustelut. Direktiiviin partikkeli vaan tuo toisaalta vähättelevän, toisalta permissiivisen, ’sallimisen’ sävyn:
Intensiteettipartikkelina ihan esiintyy sen sanan edessä, jota se määrittää: ihan kiva, ihan lähellä, ihan itki. Sävypartikkelina ihan voi esiintyä missä kohden lausumaa hyvänsä ilman, että se liittyisi mihinkään tiettyyn sanaan tai lausekkeeseen. Merkitys ’pelkkä’ on vielä lähellä intensifioivaa käyttöä:
| A: | Mikä sen vaimo on? |
| B: | Se on ihan vaan sihteeri. (P) |
Muualla lausumassa sijaitsevan partikkelin lausumaan tuoma sävy on vaikeasti täsmennettävissä. Sitä käytetään yhtä hyvin kysymyksissä, väitteissä kuin kehotuksissakin, ja sitä esiintyy etenkin asiakkaalle puhuttaessa.
| Lapsi: | Äiti anna mulle paperia. |
| Äiti: | Sä voit pestä ne kädet ihan. (P) |
Edellinen pykälä