Täydennysten lisäksi lauseeseen voi kuulua erilaisia valinnaisia jäseniä: lauseen määritteitä, liitynnäisiä ja lisäyksiä. Valinnaisia määritteitä ovat aikaa tai paikkaa ilmaisevat puiteadverbiaalit (a) ja vapaasti sijoittuvat kommenttiadverbiaalit (b), liitynnäisiä puolestaan modaaliset adverbit ja partikkelit (c), jotka ilmaisevat puhujan asennetta esittämäänsä asiaintilaan. Koko lausetta määrittäviä adverbiaaleja voi sisältyä lauseeseen useampia kuin yksi. Ne voivat sijaita niin lauseen alussa, keskellä kuin lopussakin.
Konjunktiot, jotka liittävät yhteen lausekkeita ja lauseita, ovat lauseenjäsenyydeltään kiistanalaisia. Ne liittyvät kiinteästi siihen lauseeseen, jonka ne kytkevät hallitsevaan tai edeltävään lauseeseen, mutta lauseenjäsenen asemaa niillä ei katsota olevan. Myös monet muut pikkusanat jäävät perinteisten lauseenjäsenluokkien ulkopuolelle (» § 792 – 794). Tällaisia ovat lauseita toisiinsa kytkevien konjunktioiden kaltaiset, keskustelussa vuoroja yhdistävät lausumapartikkelit kuten entä, mut, ja, no tai muuten (» § 801) sekä muut koko lauseen tulkintaan vaikuttavat sävypartikkelit kuten nyt, sit, ‑hAn tai sitä (» § 821) ja fokus- eli asteikkopartikkelit, esim. vain, jopa tai edes (» § 839).
Konjunktiot ja mainitut muut partikkelit ovat elementtejä, joiden suhde lauseeseen ei ole täydennys- eikä määrityssuhde, ja siksi niitä sanotaan liitynnäisiksi. Liitynnäisten ero lauseen määritteisiin ei käytännössä ole jyrkkä. Liitynnäiset eivät kuitenkaan määritä lausetta tai mitään sen tiettyä jäsentä vaan ovat lauseen ilmaiseman propositionaalisen sisällön ulkopuolella. Niiden tehtävät liittyvät lauseella tai muulla lausumalla suoritettaviin toimintoihin, fokuspartikkelien tapauksessa lauseen jakamiseen informaation kannalta kahteen osaan.
Vailla perinteistä lauseenjäsenen asemaa ovat myös lauseen keskellä sijaitsevat eli parenteettiset sekä lauseenloppuiset lisäykset (» § 1052). Konstruktioksi kiteytyneitä lisäyksiä ovat ns. lohkeamat, joissa samaan tarkoitteeseen viittaa sekä pronomini että leksikaalinen eli substantiiviedussanainen NP. Lisäyksenä oleva NP on joko lauseen alussa etiäisenä (d) tai lauseen lopussa (e) (» § 1064, 1018). Lisäyssuhdekaan ei ole täydennys- eikä määritesuhde.