Tilalause on impersonaalinen lausetyyppi, jonka verbi on yksikön kolmannessa persoonassa ja teemapaikassa on yleensä ajan tai paikan puiteadverbiaali. Lause ilmaisee luonnonilmiöitä, kuten säätiloja ja vuorokaudenaikoihin liittyviä muutoksia, muita ulkoisen ympäristön aistittavia ominaisuuksia sekä toisaalta ihmisen tuntemuksia ja kontrolloimattomia fysiologisia tapahtumia. Tilalauseen rakenne on seuraavanlainen:
| Puiteadvli | Verbiyks.3. | Predikatiivi(adverbaali) |
| Täällä | tuulee. | |
| Nyt | hämärtää jo. | |
| Huoneessa | oli | siistiä. |
| Huoneessa | haisi | ummehtuneelta. |
| Silloin | oli | kesä. |
| Silmissäni | musteni. |
Tilalauseen predikaatin muodostaa joko pelkkä verbi tai olla-verbi, johon liittyy predikatiivi, predikatiiviadverbiaali tai adverbi niin ~ näin (a).
Tilalauseen teemapaikka voi olla myös tyhjä (b) (teemapaikassa esiintyvästä muodollisesta subjektista » § 915). Yleensä teemana on kuitenkin adverbiaali, joka viittaa paikkaan, ajankohtaan tai tilanteeseen, jossa tila vallitsee (c), ihmiseen tai ihmisryhmään, joka tilan kokee (d), tai ruumiinosaan, jossa tuntemus ilmenee (e). Tyyppiin (d) kuuluvat mm. erilaiset metaforiset oivaltamisen ilmaukset. Tyypissä (e) voi vaihtoehtona olla tunnekausatiivilause: Minua nykii poskesta.
Huom. Tilalause, esim. Siellä hämärtää aikaisin, näyttää rakenteeltaan samanlaiselta kuin nollapersoonalause, esim. Siellä nukahtaa aikaisin (» § 1347). Nollapersoona rajoittuu kuitenkin ihmistarkoitteisen subjektin saaviin verbeihin, kun taas tilalause nimenomaan sulkee pois ihmissubjektin mahdollisuuden. Kummaksi hyvänsä on käsitettävissä esim. lause Koulussa on tylsää: sen predikaatti edellyttää henkilökokijaa, joka voi olla ilmipantunakin, esim. minulla.
Edellinen pykälä