Lauseita voidaan tyypitellä rakenteellisesti sen mukaan, millaisia jäseniä niihin verbin ohella kuuluu. Yleiskuvan tällä perusteella erottuvista lausetyypeistä antaa asetelma 140, jossa ne esitetään karkeistettuna.
| Transitiivilause | Te | rikoitte ikkunan. |
| Minä | pelkään sinua. | |
| Intransitiivilause | Lokit | lentelevät ja kirkuvat. |
| Tilastot | valehtelevat ~ valmistuivat. | |
| Kopulalause | Sinä | olet ihana ~ lohtunani. |
| Paketti | on Oulusta ~ sinulle ~ kateissa. | |
| Eksistentiaalilause | Pöydällä | on kirjoja. |
| Omistuslause | Vaarilla | on saari. |
| Ilmiölause | Syttyi sota. | |
| Tilalause | Ulkona | sataa ja on kylmä. |
| Kvanttorilause | Syitä | on monenlaisia. |
| Tuloslause | Meistä | tulee kuuluisia. |
| Tunnekausatiivilause | Minua | pelottaa. |
| Genetiivialkuinen | Minun | on sääli häntä. |
Monikäyttöisiä lausetyyppejä ovat transitiivi-, intransitiivi- ja kopulalause. Transitiivi- ja intransitiivilause eroavat toisistaan sen suhteen, onko lauseessa subjektin lisäksi objekti. Tyypillisimmillään transitiivilause ilmaisee tulokseen johtavaa tai pyrkivää tekoa, kuten Joku rikkoi ikkunan, intransitiivilause taas suuntautumatonta toimintaa kuten Lokit lentelevät ja kirkuvat. Molemmat tyypit ovat kuitenkin merkitykseltään avoimia, eivät mihinkään tiettyyn merkitykseen rajoittuvia. Lisäksi on huomattava, että transitiivista verbiä ei useistakaan syistä aina käytetä objektillisena, esim. Lapset söivät ja lähtivät ulos; Meillä leivotaan kerran viikossa. Nämä lauseet noudattavat ns. intransitiivimuottia (» § 460) ja ovat siis analysoitavissa intransitiivisiksi. Toisaalta intransitiivisia verbejä voi käyttää objektillisena transitiivisessa muotissa, esim. Puisto kuhisi nuoria pareja, tai resultatiivimuotissa, esim. Istuin selkäni kipeäksi (» § 464).
Kopulalauseessa on verbinä olla. Siinä on subjektin ohella toisena jäsenenä predikatiivi (Sinä olet ihana) tai adverbiaali (Paketti on Oulusta; Olitko jo syömässä?), joka toimii yhdessä olla-verbin kanssa lauseen predikaattina. Kopulalauseet ovat aspektiltaan tilojen kuvauksia (» § 1502).
Suppeampikäyttöiset erikoislausetyypit ovat selvemmin tiettyihin merkityksiin vakiintuneita konstruktioita. Ne ovat tunnekausatiivilausetta lukuun ottamatta periaatteessa intransitiivisia. Useille on kuitenkin osoitettavissa samaa muottia noudattava transitiivinen variantti, jonka verbi on passiivissa, esim. Pöydällä on kirjoja ~ Pöydälle ladottiin kirjoja; Syitä on monenlaisia ~ Syitä keksittiin monenlaisia. Monikäyttöisillä lausetyypeillä on lauseenalkuinen nominatiivimuotoinen perussubjekti, kun taas erikoislausetyypeissä on ensimmäisenä jäsenenä paikallis-, partitiivi- tai genetiivisijainen lauseke ja niillä joko ei ole subjektia tai se on vähemmän subjektimainen kuin monikäyttöisten lausetyyppien subjekti. Erikoislausetyyppien analysoinnissa onkin olennaisempaa nähdä konstruktiot usean ominaisuuden kimppuna kuin jäsentää niitä perinteisten lauseenjäsenten avulla.
Keskeinen erikoislausetyypeistä on eksistentiaalilause. Omistus-, ilmiö- ja tilalause ovat sen alatyyppejä. Eksistentiaalilauseen teemana olevaa paikanilmausta vastaa omistuslauseessa habitiivinen lauseke. Ilmiölauseella ei ole teemaa, mutta implisiittisesti lause koskee jotakin paikkaa tai ajankohtaa; adverbiaalialkuinen tilalause kuvaa sää- ja tunnetiloja. Kvanttorilausetta yhdistää eksistentiaalilauseeseen partitiivi-NP. Tuloslause on rakenteeltaan identtinen eksistentiaalilauseen kanssa, mutta eroaa siitä semanttisesti, sillä tulla-verbi ei ole siinä liikeverbinä vaan merkityksessä ’tulla joksikin’. Tunnekausatiivilauseilla ja eräillä genetiivialkuisilla kiteymillä ei ole yhtymäkohtia eksistentiaalilauseeseen.
Edellinen pykälä