Tunnekausatiivilauseessa ilmaistaan kausatiivisella verbillä elollisen objektitarkoitteen tunnetta tai tuntemusta (verbeistä » § 467). Lausetyypin keskeiset osat ovat teemaksi sijoittuva kokijaobjekti ja verbi: Minua harmittaa.
Tunnekausatiivilauseen perustyyppi on subjektiton; kokijan paikalla voi olla jokin erottamaton osakin (a). Kun kokijaobjekti puuttuu, lause tulkitaan nollapersoonaiseksi (» § 1359). Tyypillisesti tunne koskee tällöin puhujaa, kysymyslauseessa puhuteltavaa (b). Lauseessa mahdollisesti esiintyvä subjekti edustaa tunteen tai tuntemuksen ärsykettä ja sijoittuu verbin jälkeen paitsi jos se on määräinen pronomini (c).
Tunnekausatiivilauseen prototyypistä poikkeavat lauseet, joissa NP-subjekti on verbin edellä ja joissa ei ole ilmipantu objektia:
Tunnekausatiivilauseisiin eivät kuulu selvästi agentiiviset tapaukset; niissä voi toiminnan tuloksellisuutta ilmaista totaaliobjektilla: Isäntä pelotti linnut pois. Näin ollen tunnekausatiivitulkinta ei ole mahdollinen myöskään yksipersoonaisessa passiivissa, jonka tekijä on agentiivinen; lause Minua ärsytetään on tulkittavissa vain tahallista kausaatiota tarkoittavaksi. Kun objekti on partitiivissa ja ärsykettä edustaa elollinen NP-subjekti (Te inhotatte minua), lause voidaan tulkita tunnekausatiivilauseeksi, mutta silloin subjektin tarkoitetta ei ymmärretä toiminnan tahalliseksi alkuunpanijaksi vaan ärsykkeenä toimii pikemminkin kyseisen ihmisen käytös, tyyli tms.
Edellinen pykälä