Sitä, että omistus- tai hallintasuhde vallitsee kahden entiteetin, yleensä ihmisen ja esineen tai muun konkreettisen asian välillä, ilmaistaan monenlaisilla lauserakenteilla. Osassa lauseista on omistuslauseen tapaan teemana omistaja, osassa omistettava. Omistajaa edustaa adverbiaali, genetiivipredikatiivi tai genetiivimuotoinen NP sanan omistuksessa tai hallussa yhteydessä.
| Teemana omistaja | Teemana omistettava | |
| Omistuslause | Minulla on mökkitontti. | |
| Transitiivilause | Valtio omistaa tämän tontin. | Tontin omistaa valtio. |
| Intransitiivilause | Tontti kuuluu valtiolle. | |
| Predikatiivilause | Tontti on valtion. | |
| Muu kopulalause | Valtion omistuksessa on 23 ha. | Maa on valtion omistuksessa. |
Omistuslause on näistä lausetyypeistä yleiskäyttöisin ja syntaktisesti kiteytynein. Se on merkitykseltään laaja-alaisempi kuin muut omistusta ilmaisevat lauseet. Siinä voi omistettavan roolissa olla myös kognitiivinen tai muu abstrakti entiteetti, esim. Minulla on kiire ~ aikaa ~ ranskan tunti ~ hyvät tiedot ranskan kielestä. Tällaisten suhteiden ilmaiseminen ei yleensä ole mahdollista muilla rakenteilla, joilla sen sijaan ilmaistaan pääasiassa konkreettista, yhteisöllisesti tai juridisesti perusteltua omistusta (a). Verbi kuulua kuvaakin pikemmin oikeutta johonkin kuin omistusta (b). Genetiivipredikatiivillisella lauseella on lisäksi omia erikoistuneita käyttöjään (c) (» § 958).
Edellinen pykälä