Omistuslauseen piirteitä on sellaisilla eksistentiaalilauseilla, joissa on omistajaa ilmaiseva habitiiviadverbiaali, mutta joissa on muu verbi kuin olla. Tällaisia lauseita muodostavat mm. verbit riittää ’olla runsaasti’ ja puuttua ’ei olla’ (a), samoin esim. tulla, jäädä, kasvaa tai loppua puhuttaessa omistussuhteiden muutoksista (b). Lauseet ovat omistuslauseen hahmoisia, kun habitiivinen lauseke on teemana. (Habitiiviadverbiaaleista tarkemmin » § 986.)
Omistuslausetta lähellä ovat myös elottomien entiteettien osa–kokonaisuussuhteita ilmaisevat eksistentiaalilauseet, joissa kokonaisuuteen viittaava lauseke on sisäpaikallissijassa (c).
Jos omistettava on lauseen teemana ja omistaja loppukentässä, esim. Se on minulla, lause ilmaisee tilapäistä hallussaoloa eikä omistusta (d). Samaa sanajärjestystä käytetään kuitenkin myös omistaja-NP:n fokusointiin, jolloin kyseessä on sanajärjestykseltään tunnusmerkkinen omistuslause (e).
Edellinen pykälä