Mennyttä ajankohtaa ilmaisevat adverbit kuten eilen, aikoinaan, äsken esiintyvät lauseessa, jonka verbi on menneessä aikamuodossa tai jossa tilanne muuten on puhehetkeä varhempi (a). Edeltävään tai aiempaan tilanteeseen suhteuttavat adverbit aiemmin, ennalta, ennen, ensin, etukäteen, vanhastaan voivat esiintyä kaikkien tempusten yhteydessä (b).
Puhehetken jälkeistä tulevaa aikaa ilmaisevat adverbit kuten (yli)huomenna esiintyvät menemätöntä aikaa ilmaisevan tempuksen yhteydessä. Seuraavaa tai myöhempää tilannetta ilmaisevat adverbit kuten jälkikäteen, myöhemmin, vastedes eivät ole samalla lailla sidoksissa tempukseen. Myöhemmyyttä ilmaiseva sittemmin (’puheena olevan tilanteen jälkeen’) esiintyy lähinnä menneen ajan ilmauksissa.
Aluksi, ensiksi, ensin, seuraavaksi, sitten ja lopuksi ovat myös tekstuaalisesti järjestäviä adverbeja, joita käytetään konnektiiveina. Sana sitten esiintyy lisäksi menneeseen suhteuttavana postpositiona: hetki ~ kauan sitten (» § 694 huom).
Adverbit heti, pian, äkkiä ovat joissakin yhteyksissä samanmerkityksisiä, esim. Tule äkkiä ~ heti ~ pian tänne, mutta kullakin on myös prototyyppinen käyttönsä:
Adverbi samassa ilmaisee välitöntä peräkkäisyyttä: – – oikea etupyörä haukkasi lumikerrokseen ja samassa auton keula alkoi rahista tien kaidetta vasten (l).
Lähinnä puhehetkiviitteisiä ajankohdan adverbeja ovat nyt, nykyään, parhaillaan, tänään. Niitä käytetään etupäässä menemättömän tempuksen yhteydessä, mutta ne esiintyvät myös menneen ajan ilmauksissa osoittamassa, että näkökulma on menneisyydessä (e). Samanaikaisuutta ilmaisevat tempuksista riippumattomat adverbit samalla ja yhtaikaa (f).