Intensiteettimääritteet muodostavat subjektiivisia tulkinnallisia skaaloja, eräänlaisia vahvuusasteikkoja.
Ominaisuuden asteen kohtalaista tai suhteellista määrää ilmaisevat mm. partikkelit aika, melko, sangen, varsin, jokseenkin sekä genetiivisijaiset sanat kohtalaisen, kohtuullisen, melkoisen, suhteellisen, jotka esiintyvät yleensä myöntölauseissa (a). Kun ne ovat kieltolauseessa, ne jäävät kiellon vaikutusalan ulkopuolelle; tyypillisesti ne ovat tällöin lauseessa teemapaikalla tai lause on retorinen kysymys (b). Järin esiintyy vain kielteisissä konteksteissa, jollaisissa tavallisia ovat myös kovin ja erityisen.
Tavallisimmin myönteisissä konteksteissa esiintyvät erittäin, hyvin, todella ja tosi ilmaisevat ominaisuuden, tavan tai määrän suurempaa astetta; ne ovat siis astemääritteinä vahvistavia. Esimerkiksi erittäin vähän voi tarkoittaa vähemmän kuin pelkkä vähän, ja todella paljon taas enemmän kuin paljon. Vahvistavina määritteinä esiintyvät myös mm. oikein, oikeasti sekä kirjallissävyinen partikkeli ylen. (Partikkeleista ihan ja aivan » § 854.)
Monet genetiivisijaiset intensiteettimääritteet ovat vahvistavia. Varsinkin puhutussa kielessä tavallisia ovat affektissävyiset sanat hirveän, kauhean, hemmetin, saakelin, vitun, sairaan. Yleisiä vahvistimina ovat myös karitiiviadjektiivien genetiivimuodot kuten mahdottoman, tajuttoman.
Myös tavan määritteinä käytettävät adjektiivien genetiivimuodot saattavat synnyttää (subjektiivisia) astetulkintoja. Esimerkiksi ilmaus uskomattoman kauan ilmaisee odotettua pitempää kestoa ja tuskastuttavan hitaasti taas ’tuskastuttavalla tavalla hitaasti’ ~ ’erittäin hitaasti’.