VISK - § 980 Ajankohta, toistuvuus ja kesto

SISÄLLYS > RAKENNE > Nominaaliset lauseenjäsenet > Adverbiaalit > Adverbiaalien merkitystehtäviä > Ajan adverbiaalit > § 980 Ajankohta, toistuvuus ja kesto

§ 980 Ajankohta, toistuvuus ja kesto

Ajan adverbiaalit ilmaisevat lauseen kuvaaman tilanteen ajankohtaa eli tapahtumahetkeä, toistuvuutta eli useutta ja kestoa eli tilanteen ajallista pituutta (» asetelma 151).

Asetelma 151: Ajankohtaa, toistuvuutta ja kestoa ilmaisevia määritteitä

Ajankohta	Toistuvuus	Kesto
Milloin?	Kuinka usein? Kuinka monta kertaa ~ monennen kerran?	Missä ajassa? Kuinka kauan? Miksi ajaksi? Miten pitkään aikaan?
Olosijaisia:	Määrävälisiä:	Täsmällisiä:
elokuussa, kesällä, jouluna	joka päivä, päivisin, päivittäin, viikon väliajoin, toisen kerran, toistamiseen, toiste, kahteen kertaan, kaksi kertaa	sekunnissa, minuutissa, tunnin, 2 viikkoa, 3 vuoteen, viikoksi
Suuntasijaisia:
Tulen alkuillasta, joululta, kuudeksi, päiväsaikaan.
Muita:	Summittaisia:	Summittaisia:
aikaisin, heti, sitten, tänään, kun ehdin, syötyäni	satunnaisesti; usein, harvoin, taas; jo, vielä	hetken, kauan, tuokiossa, pitkään aikaan
ADE, ESS, INE; ELA, ABL, TRA, ILL; PP, AdvP, partikkeli, lause, inf.rakenne	AdvP, partikkeli, NP, PP	INE, TRA, ILL; AdvP, osma, partikkeli, lause, inf.rakenne

Ajankohtaa tarkoittavat adverbiaalit ovat paikallissijaisia lausekkeita (» § 1248 – 1250), adverbeja (» § 649 – 650), adpositioita (» § 689), konjunktiollisia lauseita (» § 1122 – 1127) tai infiniittisiä rakenteita. Toistuvuuden adverbiaalit, jotka ilmaisevat kuinka usein tai kuinka monta kertaa tai monennen kerran tilanne tapahtuu, ovat adverbeja tai partikkeleita kuten päivittäin, taas, tai erityyppisiä kiteytyneitäkin substantiivilausekkeita kuten joka päivä, moneen otteeseen (» § 651). Keston adverbiaalit ilmaisevat kuinka kauan tilanne kestää, missä ajassa se saavuttaa loppunsa tai miten pitkään aikaan sitä ei ole tapahtunut. Ne ovat substantiivilausekkeita, adverbeja tai partikkeleita taikka konjunktiolauseita tai infiniittisiä rakenteita: tunnin, tunnissa, kauan, jo, niin kauan kuin jaksan (» § 972 – 973, 652). Joillakin ajan ilmauksilla on kahdenlaista käyttöä. Esimerkiksi adverbit joskus ja aina esiintyvät niin ajankohdan kuin toistuvuudenkin adverbeina ja esim. postpositiolauseke ensi viikon kuluessa ilmaise e sekä ajankohtaa että kestoa.

Ajan adverbiaalit ovat pääasiassa koko lauseen määritteitä, jotka sijoittavat puheena olevan tilanteen ajallisiin kehyksiin:

(a)

Nykyisin hän lentää aina muutaman viikon väliajoin Bostonista Tokioon kahdeksi viikoksi johtamaan nuorta New Japan Philharmonic Orchestraa ja lisäksi johtaa aika ajoin Euroopassa. (l) | Hän joutui vetämään jo loppukesästä välillä kolme kertaa viikossa pitkiä harjoituksia, joista ei kannattanut käydä päivän aikana kotona syömässä. Sillä välin minä touhusin omiani ja aina yhtä innokkaasti esittelin illalla, mitä paikkoja olin taas ehtinyt kohentaa. (k)

On kuitenkin joukko ajan kulumista merkitseviä verbejä, jotka saavat keston adverbiaalin täydennyksekseen. Esimerkiksi verbeillä kestää, jatkua, jatkaa, viipyä ja viivytellä on täydennyksenä objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma tai muu keston ilmaus (b). Myös liike- tai liikuttamisverbeillä voi olla aikaa ilmaiseva suuntasijainen täydennys (c).

(b)

Seminaari kesti viikon ~ kolme tuntia ~ kunnes väsyimme ~ tuntitolkulla ~ pitkään ~ kauan ~ kaksi kertaa pitempään kuin luulin ~ puolille päivin ~ loppukuulle ~ loppukuuhun ~ yömyöhään ~ tiistaista torstaihin.

(c)

– – olot olivat liian hankalat ja siirsivät kisan iltaan. (l) | Monien hankkeiden toteutuminen uhkaa siirtyä pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle. (l) | Uusien asioiden opettelun voi jättää tuonnemmaksi – –. (E) | Ensiesitys lykkääntyi sadan vuoden päähän. (k)